Tähdenlentoja - uusi kokoelma

Tähdenlentoja

Yön hiljaiset hetket,

tempaavat mukaansa,

katsomaan kuuta,

ja tuhansia tähtiä,

yrittää tavoittaa ajatukset,

kauaksi karanneet,

ja koota elämän kirjaa,

kansien väliin takaisin.


Tähdenlentoina hentoina,

tuhannet ajatukset,

avaruuteen kiirineet,

ja kiirehtivät nyt,

kokonainen elämä,

vielä edessä jotain,

eikä siitä saa kiinni,

se ilmassa leijuu.


Yrittää kuun reunasta,

saada tukevaa otetta,

vaan sinne se jää,

taivaalle katsomaan,

ihmisen onnetonta yritystä,

saada jalansijaa jostain,

olla tukevasti maassa,

ja tuntea olevansa vahva.

Poluilla - uusi kokoelma

Poluilla

Katso hiljaisuutta, kuuta kuuntele,

ehkä kuulet siipiesi äänet,

tunnet sisäisen läsnäolosi,

olet poissa, olet olemassa,

olet sydämessä läsnä,

kaipausta vain sanatonta,

päiviä joita ei tiedä,

eikä hallita voi.


Ajatukset kantavat ajassa,

mutta aika on rajallinen,

aikaa ei voi vangita,

eikä se kahleita tunne,

eikä sielua voi valjastaa,

sillä se itse löytää,

mitä sen tarpeellista on.


Voi katsoa taivaan tähtiä,

ne syttyvät yhä uudestaan,

ne valitsevat itse reittejään,

suunnistavat omia polkujaan,

ne meille joskus vaikeita,

eikä selviä polkuja löydä.

Päivät - uusi kokoelma

Päivät

Yksinäinen kotka,

tuulta tavoittelee,

sielussa soi ja soi,

soi yhä uudestaan,

se valkoinen kaunis pilvi,

hohtavan sininen taivas,

elää ja haaveilla ajassa.


Maailma on kaunis,

kauneutta yrittää tavoittaa,

edes hitusen joskus,

napata pilven reunasta kiinni,

vangita auringon viimeisen säteen,

aivan kuin päivät pakenisivat,

eikä niitä voisi tavoittaa.


Ne vyöryvät suurina pilvinä,

yksinäisen kotkan taistellessa,

uhkaavissa myrskytuulissa,

valtavissa vesipisaroissa,

ajattomissa valtameren aalloissa,

toista rantaa tavoitellen.

Tuulessa - uusi kokoelma

Tuulessa

Kun tuulessa käy,

ja auringossa elää,

maa, vesi ja ilma,

elämäni olet vain,

ilman niitä tuskin,

voisi olla minuakaan.


Se hetkinen vain,

helmenä nauhassa,

loputon päivien ketju,

auringon paisteen hehku,

lämmin ja kaunis,

ehkä liian polttava,

palaa loppuun,

elämäni liekki,

liian nopeasti turhaan,

ja liian varhain.


Kuin varastetut päivät,

joita kukaan ei voi saada,

kuin aika olisi turhaa,

eikä sitä saisi tuhlata,

se vain karkaa pakoon,

kuin varkain niin varhain.



　

Ikuista illan taikaa - uusi kokoelma

Ikuista illan taikaa

Rantaa on kaunis katsella,

tyyni on illan hetki,

ja iltaa on odottanut,

järven pinta on peili,

taivas hehkuu ja loimuaa,

hämärä hiipii salaa,

ikuista illan taikaa ilmassa.


Muistoihin kätken sen,

kuuman kesän muiston,

auringon lämmön myös,

surujen sillat sielusta,

ilojen illat muistoista,

tunteet alati vaihtuvat,

yritän ylläpitää ystävyyttä,

ja muistella menneisyyttä,

eikä tulevasta tietoakaan.

Kaikesta turhasta - uusi kokoelma

Kaikesta turhasta

Pilkahdus toivoa,

ripaus rakkautta,

mielen murheet pois,

heittäisi saavillisen vettä,

ja puhdistaisi sielun,

kaikesta turhasta.


Raivaisi tilaa uudelle,

eikä varjoja virittäisi,

verkkoja valjastaisi,

kahlitsisi ajatuksen juoksua,

kun murheita turhaan,

mukanamme kantaisimme.


Miksi ja turhaan,

liiat pitäsi unohtaa,

ja antaa kaiken olla,

huolehtia vain,

tästä hetkestä.

Joulun taika

 
Lempeä pehmeä lumi,

kiteitä ilmassa ja tuulessa,

talvipäivän sininen valo,

kirkossa tuikkivat kynttilät.


Huurteiset puut kuorrutetut,

lumikuurassa kumartelevat,

kaukana ajatukset kulkevat,

muistoissa lapsuuden kodin.


Kylmää ei silloin siellä tunne,

ja aika kuluu kuin haaveillen,

ihaillen joulukuusta valoissa,

keskellä hiljaista lumisadetta.


Muistoja mieleeni palaa,

jouluja lapsuuden kodin,

kuinka paljon silloin saikaan,

kauniita muistoja sydämeen.


Lumen kisailu tuulessa yltyy,

valo leikkii joulukuun illassa,

ja on vain yksi suuri tunne,

joulun taika on aina läsnä.

Keskellä talvisen päivän - uusi kokoelma

Hetken häivähdys,

ajatuksien kulku,

keskellä talvisen päivän,

maassa talven tuntu,

vielä hetkisen viipyvä,

vaikkei lunta ollutkaan,

mutta hämärä oli yö.


Eikä valoisaa kesä,

ole lämpöä tuonut,

eikä kevään vihreyttä,

ole vielä meille suotu.


Vajaata aikaa,

keskellä talvipäivän,

odottelen uutta aikaa,

kuulostelen kevään tuulia,

tervehtien lintujen laulua,

ja ajatellen auringon paistetta.


Katsomme aikaa kuluvaa,

ihmetellen päivien kulumista,

keskellä talven harmautta,

kun lunta ei ole,

vaikka jäätynyttä maata,

pinnallaan vettä pidättää.

Sielun untuvat - uusi kokoelma

Elämisen äänet hiljenevät,

kuulen vain oman kehoni äänet,

herkimmätkin sieluni liikkeet,

tunnen sisälläni suurta kaipausta,

ja levottomuus velloo mielessäni.


On ollut aikaa ajatella,

eikä hyviä päätöksiä ole tehnyt,

vain ajelehtivat ajatukset virrassa,

ja suuntavaistoa vailla ollut,

höyhenen kevyesti ilmassa leijuvat.


Niin hentoiset ovat sielun untuvien liikkeet,

ne jo pienestä tuulen vireestä leijailevat,

helposti ja keveästi karkaavat,

ajatukset suuremmille saloille ehtivät,

eikä kaikki ole vielä valmista.


Vain puolittaisia hahtuvia ja palasia,

kokonaisia sulkia ei ole löytynyt.


Ajatusten keveys ja rauhattomuus,

saa ne lentämään liian nopeasti,

ja joskus ne tarttuvat kiinni tiukasti,

kiinni kaikkeen turhuuteen,

vaikea on niitä vapaaksi niitä päästää.

Yön lapsi - Teostolla

Yön lapsi
Sävellys, sovitus, laulu: Juha ja Sini Hintikka　


Illan tullen syttyvät tähdet,
kuun reuna tulee esiin,
salaa puiden takaa.
Metsä hämärtyy,
pian on pimeää,
kietoutuen ympärille.

Oloni on rauhallinen,
mieleni levollinen,
eikä minulla mitään,
mitä pelkäisin,
pimeys on turvani,
kätkee minut syliinsä.

Olen päivisin rauhaton,
yö on minun aikaani,
yölle minä kuulun,
missä olet tähteni,
sinua taivaalta etsin,
toivon lentosi mukaan.

Minä pimeyteen syntynyt,
yön pimeydessä elän,
sielussani sykkii, soi,
sävelet kuulen, sanatkin,
vaikka ääntä en kuule,
vain ajatukseni kiitävät.
Minä katson pimeään,
kuuntelen hiljaisia ääniä,
tuuli hiljaa heijaa,
vaimentunut laulu,
joskus rapsahtaa,
ja olen kotonani.

Katson tähtien tuiketta,
toivoisin pääseväni,
tähtien tarhaan joskus,
olla tähden lentona.
olkoon tähteni kirkas,
odotan sinua tähteni.

Milloin minut noudat,
ei minua huolestuta,
sieluni on rauhallinen,
on metsässä turvani,
pimeys verhoutuu,
kuuntelen hiljaa.

Siellä sieluni kotimaa,
siellä sinä odotat,
kun aikani on tullut,
eikä ole kiirettä,
odotat tähteni siellä,
kun aika on kypsää.


　
　

　

Elokuun ilta - Teostolla

Elokuun ilta
Sävellys, sovitus, laulu: Juha ja Sini Hintikka


Hohti taivas, illan rusko,

kultana oli järven kimallus,

ja säteissä ilta-auringon,

hämärtyi ilta elokuinen,

vaiti oli laulu lintujen.


Muisto illan mieleen palaa,

ei jäänyt mikään unholaan,

jotain jota yhä muistelen,

saapui kerran sydämeen,

vaiti oli laulu lintujen.
　

　

Kuulas järvi yhä hohti,

kultana oli pinnan kimallus,

ja pilvissä säteet auringon,

hiljentyi ilta elokuinen,

vaiti oli laulu lintujen.


Loisto illan mieleen palaa,

ei jäädä voisi unholaan,

jotain ehkä yhä muistelen,

sainhan jotain sydämeen,

vaiti oli laulu lintujen.


Katso taivas, illan rusko,

kultana oli järven kimallus,

ja säkeinä onnen auringon,

hämärtyvä ilta taikoineen,

vaiti oli laulu lintujen.

　


　
　

Kohti vapautta - Teostolla

　

　

Kohti vapautta
sävellys, sovitus, laulu: Juha ja Sini Hintikka
Syksy on korjannut kypsää viljaa,

korsi on taittunut tuulessa,

ja katkennut,

ja pian satava lumi peittää sen.


On täyttynyt päiväni olla täällä,

olla osa tätä suurta,

ja pelottavaa maailmaa,

mutta nyt olen vapaana kaikesta tästä.


Olen lentänyt muuttolintujen matkassa,

kaukaisemmille maille,

auringon lämpöön,

ja kaikki on niin kaunista siellä.


Mikä minua voisi odottaa siellä,

eihän minulla voi olla tietoa siitä,

en minä pelkää,

enkä minä tunne murhetta siitä.

　

　


Olen vain lintunen kotia vailla ollut,

olen vain eksynyt,

ja etsinyt kauan,

olkoon matkani siis rauhallinen.

　

Syksyn satoa korjataan aina talven tullen,

niinpä kurkiauran mukaan,

minäkin lähdin,

ja lensin kohti pilviä vapautta etsien.


Löysin rauhan ja vapauden sataman,

jota kauan olen jo etsinyt,

ja harhaillut,

ja olen kaikesta turhasta päässyt pois.


Kerttu -tädin muistolle kirjoitettu runo!

Äideille - Teostolla

Äideille
sävellys, sovitus, laulu: Juha ja Sini Hintikka

On juhlapäivä tänään,

valon ja kevään aika,

odotamme saapuvaa kesää.


Talven pimeys on muisto vain,

on tullut kasvun aika,

luonto luo jälleen uutta.


Kuuntele lintujen laulua,

katso kukkasia,

perhosten kisailua pellon pientareilla.

　

　
　

Voi herätä paisteessa auringon,

tai kesäsateessa,

yön hämäryys haihtuva.


Loputon laulu lintujen soi,

metsässä kukkuva käki,

pesiänsä perustavat,

tuovat kesän tullessaan.


Kuuntele, katsele,

haistele, maistele,

kevään ja kesän ihmeitä.


Onko kauniimpaa aikaa,

kun saapuva kevät ja kesä,

ja puhkeavat kukkaan

- äiditkin.

Äärettömyydessä - Teostolla

"Äärettömyydessä"
sävellys, sovitus, laulu: Juha ja Sini Hintikka

　

Kaukana on äitimaa nyt,

kuulen tuttua laulua jälleen,

mistä ihanat äänet tulevat,

äärettömästä avaruudesta,

sinisenä hohtavasta valosta.

　

Vain on omassa päässäni,

soivana sama sävel tuo,

tuulen mukanaan tuoma,

tullut kaikuna korviini kaukaa,

toisesta uudesta maasta lie.

　

Omassa päässäni se vain on,

ihmeellinen tämä lempeä tie,

mietteissäni jälleen hetkisen,

ajatuksiin turvallisiin vajosin,

leijailin siivin valkoisin vain.

　

Tuntematon tieni mitä on,

suuntaa vailla mihin mennä,

ja vajavaiseksi jäänyt on,

hentoinen kuin yön tuuli,

usvana kaiken yllä leijuva.

　

Siinäkö kaikki vain olikin,

pimeyteen äitimaani jäänyt on,

minä muutan jonnekin pois,

palaanko koskaan tuskin vain,

kevyesti liu'un eteenpäin.

　

Loppumaton tieni pääty ei,

minun matkani kauas vie,

missä matkan määränpää,

mutta turvallisin ajatuksin,

sinne lempeästi leijailen.

Unten maailmassa - Teostolla

Unten maailmassa

sanat:Anne-Marie Korkealehto
sävellys, sovitus ja laulu: Juha ja Sini Hintikka
　

Matkasin toiseen maailmaan,

kevyesti siirryn tunnelmaan,

odottaen jotain uutta,

kuulin kellon soiton.

ihmeellistä ihanaa.


Unimaailmassa on monta,

vanhaa, tuttua kulkijaa,

silmin uusin nähdä saa,

kohdaten jotain uutta,

turvallista ihanaa.


Untenmaassa siivet saan,

lennän unelmiin uusiin,

kuljen kevein askelin,

huolet haihtuvat pois,

kenet kohtaan siellä.


Ajatuksin uusin mielin,

haavein kevein tulin,

tunsin tuoksun kesän,

koen onnen hetken,

rauhan sielun sydämen.


Jos saavun maahan unten,

tunnen suurta tunnelmaa,

katsoin haavein siivin,

silmin uusin kirkkain,

paljon kokea saanhan.

　

　


　

Metsän rauha - uusi kokoelma

Viitasaari - Finland

Harmaat huoneet - uusi kokoelma

Valkoiset joutsenet - uusi kokoelma

Marraskuu

Kesäniityllä - Teostolla

Koditon lintu - Teostolla

 

Meren rantaan kulje

Untenmaassa