maanantai 30. marraskuuta 2015

Metsän ääniä

On aikaa kuunnella,
avaruuden ääniä,
ne hiljaisina kantautuvat,
kun oikein kuuntelee,
tuulen mukanaan tuomat,
metsän soinnit.

Kuusikko hiljaa huokailee,
metsä ilmavirroissa humisee,
talviyön pakkanen rasahtelee,
ei rauhallista hetkeä,
pakkasyön rauhattomat äänet.

Sydänyönä vähitellen vaikenee,
metsämaat vaimenee,
tuulenvire uusia sointuja kantaa,
hiljaisina hongikon kaikuja tuo,
uinuva metsä,
lumikinosten alla.

Tuulet pysyttelevät,
hiljaisina hetken henkäyksinä,
kunnes vaimenevat,
pysähtyvät kaikki,
kuin unessa,
ovat mieli, sielu ja metsä,
on aikaa kuunnella,
metsän ääniä,
niin hiljaa ne ovat.

Kuutamoyössä

Polku on tallattu,
umpihankeen,
kuun hohde,
välkehtii hangella,
värjää kinokset.

Kuu loistaa taivaalla,
yritän tavoittaa taivasta,
olla kirkkaana pohjantähtenä,
tuikkia valoa pimeään yöhön,
keskelle valkeitten hankien.

Kuu luo kalpeat varjonsa,
värjäten varjopaikat,
sinisillä sävyillä.

Yö tummenee,
ja hanki kalpenee,
kuutamossa kaikki sinertyvät,
lempeä päivänvalo,
on varjo vain,
muuttunut kylmäksi.

Siniset hopeiset reunukset,
iltapilvillä on,
kuu heittää jo pitkät varjot,
kulkijan poluille.

Kuusikon synkkyys,
päivä painunut pois,
yö tummenee,
ja hanki hohtaa.


lauantai 28. marraskuuta 2015

Harhaluuloinen äänimaailma

Nyt muutamia kuukausia myöhemmin ajattelen, kuinka tuhlasin rakkauttani turhaan, ja uhrasin hänen eli ex-mieheni elämänsä turhuuteen. Kuulin ääniä pitkän aikaa, olen kuullut ääniä ehkä koko elämäni ajan jonkin verran, mutta intensiivisesti elin niiden kautta kaksi vuotta.

Miten ne saivat minut toimimaan, kuten toimin?

Sitä en voi jälkeenpäin käsittää, miten hylkäsin rakkaan aviopuolisoni, ja hain avioeroa. Kaiken takana oli parin vuoden ajan äänien kuuleminen, miten ne manipuloivat minua, ja miksi kuulin nuo kaikki äänet sekä suomeksi että osan aikaa englanniksi, sitä tiedä en!

Kysymyksiä herää enemmän kuin vastauksia.

Ymmärrän ex-mieheni menettäneen oman uskonsa rakkauteeni, kun kerroin hänelle jostain mielikuvituksen tuotteestani, miehestä, jota ei ole olemassakaan. Äänien aikaansaamana kerroin hänelle ja muille aina uutta tuosta miehestä, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa.


Nyt jälkeenpäin on helppo olla viisas. Äänet manipuloivat minut kokonaan, ja vaikka tiesin totuuden, en koskaan elänyt toisin kuin pilvilinnoisa, eikä entinen aviopuolisoni koskaan tiennyt totuutta äänien aiheuttamista harhoista. En erottanut totuutta äänien maailmasta ja toimin vastoin kaikkia järjen ääniä, vaikka tiesin, että äänet olivat harhoja. Näin hän eli samaa harhaista elämää, jota ympärilleni levitin.

Kirjoitan nämä sanat, tiedän nyt, mikä on totta, ja mikä ei, ja silti olin silloin niin harhaluuloinen. Elin elämää, jota ei ole olemassa ollutkaan, eikä siinä ollut mitään todellista. Se oli vain pilvilinnojen maailma, josta haaveilin ja siksi niin syvästi muita haavoitin.

Ymmärrän hyvin, miten paljon tällainen vahingoittaa muita läheisiä ihmisiä. Jos kuulee koko ajan ylimääräisiä ääniä, alkaa toimimaan niiden ohjaamana. Tiedostaa, että ne eivät ole totta, mutta ei pysty vastustamaan niitä. Toimin siis äänien kanssa, koska koin ne ystävällisinä pitkän aikaa ja neuvoa antavina. Todellisuudessa ne toimivat minua vastaan, ja lopulta ne myös olivat pitkälti epämiellyttäviä ja perhettä ja perhe-elämäämme moittivia ääniä.

Tämä tarina on tosi äänistä, jotka aiheuttivat avioeron ja paljon muuta harmia tavalliselle perheelle.

Selitystä voi hakea omasta voimakkaasta väsymyksen ja voimakkaiden lääkkeiden aiheuttamista psykoottisista harhoista. Se johtui sepelvaltimotaudista, joka hoidettiin tammikuun lopussa tänä vuonna. Lopetettuani sekä nämä voimakkaat stimulanttilääkkeet että psykoosilääkityksen olen voinut hyvin, kuten kuka tahansa.

Eli ääniä kuulevat ihmiset, eläkää omaa elämäänne, älkää ottako äänien antamia neuvoja todesta!

Sateinen sielu

Sateinen päivä,
raskaat, harmaat pilvet,
tihuuttava taivas,
enkä aurinkoa sieltä löydä.

Kadut ovat harmaita,
puut alastomia sateessa,
tuuli tunkee iholle,
pisarat kastelevat kasvoni.

Yhä rakastan häntä,
vaikka sisälle hänen sieluunsa,
eivät sanani koskaan pääse,
suljettu se on minulta.

Kun katson harmautta,
en toivoani menetä,
sillä sielussani rakkaus soi,
vailla vastausta silti se soi.

Jotain jäljelle mieleeni jäi,
vaikka paljon pyyhin pois,
mutta rakkauttani en,
vain se jäljelle jäi.

Yksin ajatuksieni kanssa,
jakaa kaikkea en saata,
eikä vapautta sieluni saa,
sillä siellä on salaisuus.

Mutta rakkautta en hylännyt,
enkä tiedä miksi näin tein,
miten elämäni rakensin,
sitä käsittää hän ei voi.



Huhtikuu 1976

Näen kasvosi tutut nuo,
kuulen äänesi hiljaa kuiskaavan,
tunnen kätesi lämpöiset,
olet lähelläni, rakas.

Oli aurinkoinen huhtikuu,
pikkupurot kiemurtelivat teitä,
havumetsä haaveili keväästä,
pajuissa loistivat valkoiset kissat.

Kuulaus ja valoisuus enteilivät tulevaa,
jossain kuului tiaisen liverrys,
vanha mies havahtuu,
hänkin odottaa tulevaa kesää.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Tähdelleni - kokoelma 2014

Oi tähti, avaruuden yllä,
musiikkia ja laulua kuulen,
on aikani täynnä joskus,
ja silloin pääsen sinne,
luoksesi sitten saavun.

Oi tähti, katson sinua usein,
tuikettasi tavoittelen,
iäti etsiskelen,
eikä sitä aina voi saada,
mutta huolta en tunne.

Oi tähti, sinun loistosi kaunis,
oi tähti, oi tähteni sinä,
oletko läsnä ystäväni,
otatko minut silloin vastaan,
kun minua ei enää ole.

Oi tähti, onko laulusi kaunis,
kuulunko taivaalle kanssasi,
kun minua ei enää ole.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Talvipäivä

Talvipäivä


Lyhyen päivän juhlahetkiä,

kirkkaana loistavat säteet,

kultaavat huurteiset puut,

lumihuppuiset kosken kivet
,
sädehtivät virtaavassa vedessä,

hetken pyörteissä leikkien.


Tuikkivat valkoisella hangella,

kohta punertavat pilvet
,
värjäävät taivaan rannat,
,
jättäen jäljelle kuulaan kalpeuden,

sinisen iltapäivän hämäryyden,

ennen kuin ilta tummenee,

tähtikirkkaana loistaa yö.





In the garden today! Laukaa, Finland

perjantai 20. marraskuuta 2015

Talvimetsän taikaa 2

Talvimetsän taikaa

Vaiti on metsä silloin,
kun tyyni on talvi-ilta,
hentoina nousevat heinät,
lumesta kurottelevat tupsut,
hangella hohtaa kuun valo.

Timanttien lailla tuikkivat koivut,
oksien huurre on unelmahöttöä,
vangitsee katseen taivaalle,
eikä kylmyys tunnu silloin,
kun katselee sinisistä hämärää.

Katselee lumoutuneena,
näkee salaperäisyyden,
ja varjoja puiden takana,
taianomaisena talvimetsä,
se kätkee elämän sisäänsä.

Se elää talvenkin keskellä,
ja herää kukoistukseen keväällä,
kesällä kaikki siellä kukkii,
syksyllä luonto luopuu kesästä,
ja odottaa taas talven tuloa.

Talvimetsän taikaa 1

Talvimetsän taikaa

Pehmeä lumi on lempeä,
sen keveys tuntuu iholla,
taianomaista on talvimetsä,
pakkasen kuorruttamat puut,
hohtavat auringon paisteessa.

Talvipäivän hämäryys hohtaa,
kaikissa siniharmaan sävyissä,
auringon laskiessa taivas,
hentoina harsopilvinä,
kuin odottaen tähtien tuloa.

Pian syttyvät ensimmäiset,
ja hetki vain kun hämärtyy,
kohta koko taivas tuikkii,
tuhannet tähdet siellä,
lähettävät terveiset meille,
talvipäivän iltaan ja yöhön.

Kuu nousee varovasti,
antaa kalpean valonsa,
lumikiteet hohtavat hangilla,
metsässä rasahtavat puut,
pakkanen kiristyy yötä kohti,
kuuraa viimeisetkin koivut.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kuusaankoski, Laukaa, Finland
























I drove from Leppävesi to Saarijärvi today and stopped to take the photos of the stones at Kuusaa.

The swans, Leppävesi, Finland


Yesterday I went to take the photos of the swans, but couldn't get the better photos, because they were afraid of me.
"Vapaana liidän kuin valkoinen joutsen.
Ylemmäs yhä kohoan, kunnes puu katoaa.
Näen kaiken kullan,
sen maan niin kultaisen,
sen maan niin ihanan, ihanan." Teosto ry:llä Joutsen -laulu

Unelmissain 1975

 Unelmissain 18.12.1975

Sydän täynnä tuskaa - rakkautta,
joka päivä näen sinut,
mutta en voi sanoa,
rakastan sinua,
- sinulle,
jota rakastan.

Olen unelmieni orja,
siipeni eivät vielä kanna,
kuitenkin toivon löytäväni sinut,
- sinut,
jota rakastan.

Linnun laulu 1974

Linnun laulu ylistää,
kukat kultaavat maan.

Luonnon kauneus on suuri,
yllä lehdon kotoisen.
Valkoinen metsätähti,
ja pihapihlajat puhkeavat kukkaan.
On juhannuksen aika.
On keskikesä.

Uusiin päiviin 1976

Tahtoisin luoksesi,
tulla tuulen siivin,
kulkea kanssasi iltaan asti,

yöllä turvaasi käpertyä.

Tahtoisin luoksesi,
jäädä kasvamaan,
olisin hento taimi,
päiviä vaeltaisin,
sinut näkisin,
kädestäs kiinni ottaisin.

Tahtoisin luoksesi,
tulla elämään,
katsoa kanssasi,
uusiin päiviin.

Salaperäisyys 1976

Salaperäisyys 26.2.1976

Kylä on hiljainen,
elämän liekki on sammunut,
pimeys, kylmyys,
ei ole aurinkoa.

On kaamosaika,
tunturin vieressä,
joku yksinäinen vaeltaa,
kutsuu koiraansa.

Valot syttyvät,
kylä herää uuteen päivään,
hämärään hämyyn.

tiistai 17. marraskuuta 2015

The heart loves

I loved and love him so much,
the years didn't take the shine,
even not the divorce, it didn't destroy the love,
which is still burning in my heart,
and I miss him every night and day,
as we were not divorced at all,
I didn't understand my own situation,
that delusional worldview,
which was tightly around me,
and in the darkness there were no shines,
only it was like the closed ring.

Now the ring is opened again,
I see all what has happened,
I agree that the fantasies are the illusions,
and the world was full of the nonsense,
because near me was the dearer one,
my own dear which I dismissed,
and I am sorry of my acts,
and understand how sick I was,
how possessed my mind was,
my heart was full of the imagination,
and I was a prisoner of my illusions,
in the darkness I lived.

I wish to understand,
I hope it is not too late,
I feel sorry I hurt someone's feelings,
and I ask him to forgive,
that I could even hug once,
and I could love him with my whole heart,
as I had loved him before and for a long time,
and our paths will come together again,
and the divorce will not be a barrier,
and we could build our life,
again and at the new stage,
where will be the forgiveness and the sorry.

We have given only this one life,
and I would walk with you to the end,
if you will let me do it,
and forgive me my mistakes?

The sentences which I wrote to my ex-husband in the last summer, before I came back to our home to live with my ex-husband.

I do my mistakes with the writings too!



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

The art course yesterday and today

I went to the art course to make some flowers, because I have not painted with the acryl or the oil colours in ten years and wanted to start all again. The teacher was Olga Malytcheva and I have some photos here of her paintings, which are the materials of the course and not still done like the final works, only the examples how could do! My own lilys and roses are not finished yet too.
 Olga Malytcheva was doing her work and teaching in the course of art.


 Olga Malytchevas paintings.
 Olga Malytchevas paintings.


 My lilys were not ready, and will finish them at home.

Then I used the oil colours and the knife with the roses.