sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sateen jälkeen

Sateen jälkeen,
aurinko paistaa aina,
meille jokaiselle,
pienelle tai isolle ihmiselle.

Sateen jälkeen,
saapuu poutasää,
kirkkaana ja loistavana,
iloa ja toivoa antaen.

Sateen jälkeen,
saamme onnen säteitä,
auringon lämpöä,
kerätä omaan sydämeemme.

Lintubongausta ja muuta bongausta 31.7.2016


























Jotain uutta puutarhassa






Aloitin eilen taas tekemään kokeilumielessä uudenlaisia mosaiikkitöitä, ja palloja ja muuta syntynee lähiaikoina. Sain valmiiksi myös pari ruukkua. Ja kukat ovat hienoja nyt, kun kaikki on täydessä kukassa!

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Oikea rakkaus

Oikea rakkaus ei vaadi liikoja,
oikea rakkaus on hyviä tekoja,
se on sydämen rakkautta,
epäitsekästä rakkautta.

Oikea rakkaus ei kiduta ihmistä,
oikea rakkaus ei uhkaile ihmistä,
se on kaiken kattavaa tukea,
mahdollisuuksia antavaa rakkautta.

Oikea rakkaus ei kiirehdi suotta,
oikea rakkaus löytää ratkaisut,
se on läsnä arki- ja pyhäpäivissä,
oikea rakkaus kattaa koko elämän.

Oikea rakkaus ei tukehduta toista,
oikea rakkaus antaa myös vapautta,
ihmisen on voitava elää sielunsa mukaan,
oikea rakkaus voittaa ennakkoluulot.

Lähimmäinen

Jos toista ihmisistä rakastaa,
siis rakastaa oikealla tavalla,
ei koskaan voisi häntä satuttaa,
vaan tekisi rakkauden tekoja,
ilman omaa itsekkyyttä,
ilman mitään vastavaatimuksia.

Tarvittaessa elämän varrella,
olisi rakkaansa turvana,
luottaisi häneen omana itsenään,
niin pahoina kuin hyvinä hetkinä,
ja antaisi toiselle ihmiselle aikaa,
sopeutua ja uudistua ajan myötä,
eikä asettaisi tiukkoja raja-aitoja.

Ihmisen elämän tarkoitus,
on olla se lähimmäinen,
joka jakaa omasta hyvästään,
toimii tukevana olkapäänä,
jota vasten voi itkeä itkuja,
olla se Vuorisaarnan mukainen,
hyvää jakava toinen ihminen.

Nykyajan kärsimysnäytelmä, joka on totta monen ihmisen kohdalla!

Toinen ihminen ei voi tietää,
toisen ihmisen kärsimyksen määrää,
eikä niitä taakkoja jota toinen kantaa,
taakat ovat ulkopuolisten aiheuttamaa tuskaa,
henkistä tai ruumiillistä väkivaltaa,
sellaisten menetelmien käyttämistä,
kiduttamista tai raakaa kiusantekoa,
jota eivät ulkopuoliset välttämättä huomaa.

On sisäinen kärsivä ihminen,
joka jää omaan maailmaansa,
suree ehkä omaa elämäänsä,
mutta ennen kaikkea muiden elämää,
niiden jotka eivät voi tietää totuutta,
miksi ja miten näin on tapahtunut,
miksi elämän perusrakenteet pettivät,
elämästä tippui pohja pois.

Elämässä ei välttämättä ole,
enää muuta toimivaa pelastusta,
on vain odotettava jotakin,
kuten sitä armeliasta vaihetta,
jota kuolemaksi kutsutaan,
joka vapahtaa ihmisen tästä maailmasta,
siitä kärsimyksen taakasta ja tuskasta,
jonka sydämessään kantaa.

On aina oleva epäillys,
onko ihminen kyllin vahva,
olemaan kiusattuna tai kidutettuna,
vuosikaudet tai vuosikymmenet,
kuinka paljon hänen sielunsa,
tai kuinka paljon hänen ruumiinsa kestää,
sitä ei voi kukaan tietää etukäteen.

Kiduttamisella on vain yksi tehtävä,
tehdä ihmisen elämästä helvetti,
se maanpäällinen helvetti,
joka vastaa niitä tulenlieskoja,
viiltävää polttavaa kipua,
viiltää haavoja sieluun ja ruumiiseen,
jotta ihminen itse osaisi päättää päivänsä.

 
Kirjoitus koskettaa ja kuvaa monia kidutettuja tai muutoin kaltoin kohdeltuja ihmisiä. Monet ihmiset ovat joutuneet vainon uhriksi, oman uskontonsa, oman elämänkatsomuksensa tai oman elämänsä takia. Heidän taakkansa ovat raskaita, ja osa ihmisistä ei koskaan selviä takaisin normaaliin elämään. Kaikki eivät ole kyllin vahvoja, tai haitan tekijöiden keinot ja valta ovat suuremmat.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Unessa

On kirkas aamu,
aurinko loihtii valonsa,
esille metsän takaa,
silmiä häikäisee,
ensimmäiset säkeet,
olen herännyt,
uuteen aamuun.

Kuin unessa usein,
olen ollut päivissäni,
eikä ajatukset selviä,
olen kuin vanki,
joka on kahleissa,
eikä pääse irti,
kaikesta turhuudesta.

Lentoon lähde mieli

Lentoon lähde mieli,
kurota kohti taivasta,
anna aikaa ajatella,
huomista päivää,
tietää en voi,
olen vain tässä hetkessä.

Viivyn vielä tovin,
tätä päivää eläen,
huomenna olen jo vanhempi,
yhden päivän ja yön,
olisinko silloin viisaampi,
tuskin, sitä en tiedä.

Runoista

Suomessa vain harva runoilija elää pelkästään kirjoittamalla runoja. Itse olen kirjoittanut runoja noin 45 vuotta. En ole kuitenkaan koskaan saanut mitään julkaistua tai painettua kuin omakustanteisia vihkosia. En ole kyllä koskaan edes tarjonnutkaan runojani minnekään, koska tiedän, että ei edes oma perheeni niitä lue. Siksi tiedän, että runojen kirjoittamisella ei elä, eikä siinä ole aina mitään järkeäkään, kun ne unohtuvat vain niin nopeasti.

Osa ihmisistä pitää runojani liian huonoina, ja pyytävät minua lopettaman blogini sen huonouden takia. Olen kuitenkin jakanut siellä vapaita tekstejä ajankohtaisista asioista. En usko, että vaikka kirjoittaisin seuraavat 20 vuotta, niin tuskin kukaan kiinnostuisi siten, että haluaisi runoni julkaista.

Olen antanut siksi vapauden kopioida runojani, jos ne jotain ilahduttavat. 

Kaupalliseen tarkoitukseen otettaessa toivon, että mainitaan vain alkuperä, eli siten ne ovat vapaasti käytettävissä, enkä omista mitään tekijänoikeuksia. Ymmärrän, että keskinkertaisuuksillakaan kukaan ei elä Suomessa kirjailijana tai runoilijana.

Toisaalta tekstejä voidaan käyttää myös haitallisiin tarkoituksiin, kuten pilojen tekemiseen,
eikä tämä minua oikein kiinnosta! Siksi toivon, että näihin tarkoituksiin tekstejä ei käytettäisi.

Tekstejäni ei kannata lukea, jos ne voivat tuntua oudoilta ja eivät kiinnosta. 

Olen vain ihan tavallinen eläkeläinen ja osa-aikatyössä oleva siivoja.

Lukihäiriöinen!

Huono runoilija

Jos joskus olisin oikea runoilija,
sellainen jolla olisi vastaus kaikkeen,
joka osaisi tietää jo kaiken,
olisi paljon taitavampi kirjoittamaan,
niin olisin rohkeampi ihminen.

Mutta kun olen vain huono,
tai korkeintaan keskinkertainen,
enkä osaa hienosti kirjoittaa,
en silti malta lopettaa,
vaikka jotkut niin pyytävät.

Sanat vain saapuvat varkain,
oman mieleni tähtitarhaan,
syttyäkseen yhä uudelleen,
niin kuin aamu tai ilta,
yhä uudelleen herää uuteen.

Onhan meillä vapaus valita,
jättää lukematta turhat sanat,
eikä kaikki asiat kosketa,
on vain valittava ne omat jutut,
jotka silloin siinä kannattavat.

Muruset

Jos et tänään vielä,
toivoa heittäisi pois,
vaan kurkistaisit,
huomisen pilven alle.

Huomenna olisi jotain,
joka mielesi nostaisi,
ehkä korkeammalle,
koskettaisit pilviin asti.

Älä unohda toivoa,
elämän paremmista päivistä,
makeista metsämansikoista,
suklaisista jäätelötötteröistä.

Ottaisit tämän päivän,
vain jonain välivaiheena,
etkä valittaisi tai välittäisi,
niistä pienistä murheista.

Etsisit pienet muruset,
jotka ovat liinalta varisseet,
pöydän alle tippuneet,
keräisit ne sieltä talteen.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Sinua kiitän Luojani

On jossain se rauhan maa,
on jossain se uusi maa,
jossa väsynyt levätä saa,
sinua kiitän Luojani,
halleluja, halleluja,
on jossain se uusi maa.

On pitkä se kivien tie,
jokainen askel raskas lie,
niin kirkas taivas on,
sinua kiitän Luojani,
halleluja, halleluja,
on jossain kirkas taivas.

Sielu uudesti syntynyt on,
se uusia lauluja laulaa,
se uutta säveltä luo,
niin kaunista aika on,
halleluja, halleluja,
jos kaunista aika on.

Jyväskylän Vanhalla hautausmaalla opastetulla kävelyllä tänään.

Helminauha

Jos jokainen päivä on helmi,
olisi helminauha hyvin kirjava,
sillä jokaisella päivällä olisi oma väri,
joka ei voisi olla samanlainen,
kuin se edellinen päivä on ollut.

Kahta täysin samanlaista päivää,
tuskin kukaan koskaan elää,
sillä jo omat ajatuksemme,
ovat joka päivä erilaisia,
eikä kellonajat ole samoja,
vaan kaikki tapahtuu usein,
ihan ilman suunnitelmia.


Lintuna

Lintuna lentäisin,
tuhansiin tuuliin,
ottaisin mukaani pilven,
palasen valkoista hattaraa,
ja seilaisin taivaalla.

Olisin onnellinen,
kun katsoisin maata,
sen vihreitä vainioita,
kirkkaita sinisiä järviä,
ja tummunpuhuvia vuoria,
keltaisena kukkivia voikukkia.

Olisihan alkukesä,
aloittaa jotain uudestaan,
perustaa pesä jonnekin,
ja luoda uutta elämää,
sellainen on linnun osa,
joka vuodesta toiseen,
saapuu tänne peräpohjolaan.

Turvaan

Turvaa hakee jokainen,
syliä johon käpertyä,
turvaan elämän murheilta,
tunteakseen läheisyyttä,
ja toisen ihon kosketuksen,
ollakseen lämmössä,
edes hetkittäin.

On parempia aikoja,
joskus on vaikeampaa,
käsittää elämäänsä oikein,
miten jatkaisi eteenpäin,
mikä kantaisi tulevaisuudessa,
ihminen etsii turvallisuutta,
oman elämänsä satamaa.

On aikaa rakastaa,
olla lasten vanhempi,
elämä muuttuu koko ajan,
eikä aika ole aina otollinen,
olla vain oma itsensä,
vaan vaaditaan enemmän,
kuin ehkä eväät riittävät.

On olemassa pelkoa,
uhkakuvia ja epävarmuutta,
turhautumista ja epäonnea,
mutta kaikesta selviää,
jos uskoo itse siihen,
että voi olla onnellinen,
iloita pienistä hetkistä.

Turvaan hakee jokainen,
joka kokee turvattomuutta,
jolle elämä on antanut,
enemmän pettymyksiä,
enemmän huonoja asioita,
silloin etsii sitä syliä,
johon voisi luottaa,
ja jota voisi rakastaa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Muita vaarallisia asioita

Miten elämä on vaarallista? Kun lukee iltapäivälehtiä ihan heikompi ihminen säikähtää. Siellä olipa lehdessä kirjoitus tänään jostakin elektronisesta seksistä (electrosex)? Kuulemma sillä voi tappaa itsensä, jos tarpeeksi käyttää. Sillä voi stimuloida itsensä liian aktiiviseksi. Oh hoijaa, en tiedä, mitä tuollaisesta ajattelisi. Kaikkea ne ihmiset keksivätkin aikansa kuluksi, itse en kyllä tuhlaisi rahoja tuollaiseen humputukseen?!

Mielestäni minun kyydissä istuminen vajaa 2.000 kilometriä kävi kylläkin pelottavasta ja vaarallisesta asiasta. Olin varautunut vanhan kunnon Öxin ylittämiseen, mutta poika kielsi, että ei varmaan saa ajaa vuokra-autolla. Aikaisempi kokemus Öxin ylittämisestä oli se, että sen kaltevuus on huikea kokemus, sitten ajaminen ihan vuoren rinnettä mutkitellen, ja eipä ole kaiteista tietoakaan. Siellä on sitten ihan pilvessä, kun ei näe mitään, eikä tiedä vastaantulevaa liikennettäkään. Olin ajanut sen aikaisemmin 2004, joten kokemusta oli ko. tiestä.

Otettiin sitten toinen ykkösvaihtoehto, ja se oli lähes yhtä vaarallinen serpentiinimutkineen, jyrkkine mäkineen ja kaikkine sumuineen, kuraisine teineen. Olipa tiessä mukavia reikiä, ja auto oli kuin jossain mutapainiottelussa ollut rakkine, niin oli valkoinen Toyota Yaris muuttanut muotoaan ruskean kirjavaksi yksilöksi. Parempi olisikin sellainen jo perusvärinä, niin ei haittaisi pienet likatahrat autossa yhtään.

Jotain lommoakin ehkä jossakin vaiheessa yritin aikaan saada. Ajoin ihan asfalttitiellä yhden kiven ylitse, kun en nähnyt sitä sen edelläajavan auton takaa tai alta??? No sitten jossakin vähän peruutin heinäpellon puolelle, kävin ojassa liki yhden kerran, tai melkein olin ojassa, jos sitä ojaksi voi sanoa, islantilaista pellon reunaa. Lampaita väisteltiin, ja olisi kai saanut lammaspaistiakin, mutta olisi voinut tulla liian kalliiksi.

Mitä kaikkea ihmiset viihteeksi keksivätkään? Kiertää saari neljässä päivässä ja liki 2.000 kilometriä, on siinä vaarallisia asioita ihan tavalliselle tallaajalle.

Lukekaa jostakin iltapäivälehdestä muista vaarallisista asioista, kun en tiedä niistä sen enempiä. Mutta autolla ajaminen on hankalaa, jos ei muista, missä päin sijaitsee se pakki, ja miten niitä vaihteita käytetään, tai tehoja on autossa liian vähän. Oh hoijaa no tässä pakki, tuossa joku muu vaihde omassa autossa, että oli sitten taas opeteltava vanhan bemarin saloja tänään ja sain jopa sammumaan diesel-auton kahdesti??? Oli siinä katselijoilla ihmettelemistä!

Mutta vaarallista on lukea bluetoothin avulla myös naapurin tietokonetta? Eikös se kerrostalossa onnistu joka pojalta? En kyllä itse osaa käyttää, mutta joskus on tietokoneeseeni ihmetystä herättävä yhteys herännyt eloon. Opiskelijataloissa oli käytössä.

Haitantekoa?

Tänään tuli lasku ambulanssikyydistä 25 euroa. Luulen, että kyseessä on ollut hätävarjelun liioittelua, ja minut ajoi joku henkilö paniikkiin. Sain todella pahan paniikkikohtauksen. En osannut varoa ko. henkilöä, mutta jatkossa mieskin sanoi, että ei tarvitse olla tekemisissä kenenkään kanssa. Eikä tarvitse "sosialisoitua" kenenkään kanssa, jos ei halua!? Ko. sanonta on pojan keksimä.

Kuka tuon laskun maksaa? En aio maksaa, maksakoon se, jolla on enemmän rahaa, tai joka tilaa ambulanssin minua varten. Minut vapautettiin suljetulta osastolta, psykiatrian osastolta ilman mitään epäilyä psykoosista tai harhaluuloisuudesta 4 päivän tarkkailuajan jälkeen.

Kerroin työpaikalla, että lauseella oli laitettu sairaalaan: "Usan armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan." Ihmettelen mikä turvakoti sairaala on? Kuka tuollaista sanelee minun puolesta lääkäreille!? Ei sieltä ainakaan ulos päässyt kuin sairaalan ympäri kerran kävelemään neljän päivän aikana sairaanhoitajan kanssa, että vartiointi pelaa joka suhteessa. En kaipaa sinne, kun kärsin suljetun paikan kammosta! Olen vain "lintu".

En tarvitse mitään turvakotia, olinhan Islannin saaren ympäri kiertämässä ja ajoin liki 2.000 kilometriä ilman suurempia vaikeuksia. Olen hyvin toimiva ja terveempi kuin vuosikausiin, että en tarvitse sairaalahoitoa.

Olen vain ADHD, ja ehkä lievästi Asperger, olen ymmärtänyt, että käyttäydyn toisinaan pöhlösti tai puhun, kun olen liian väsynyt erittäin sekavasti. En ole selkokielinen. Lisäksi näen unia silmät auki, ja jopa matkalla aloin puhumaan yhtäkkiä jostain petojen pois saamisesta eläinten aitauksista, jossa ei tosiaan ollut mitään järkeä.

Tulomatkalla linja-autossa säpsähdin ja huitaisin jopa kädelläni, kun filmi alkoi pyörimään heti, kun laitoin silmät kiinni. Kyseessä on hypnagoginen tila, valveunet ja unihalvaukset, jotka ovat välillä ongelmallisia. Aivot on kuvattu ja epileptiset kokeet otettu, mutta ei ole ongelmia. Unilaboratoriossakin kaikki oli kunnossa aivotoimintojen suhteen. Ihminen vain ei ole kone, vaan tekee virheitä joskus.

Siksi minun työkaveritkin ihmettelivät tuota lausetta ja olivat kauhuissaan kun kerroin, että voi joutua jopa 3 kk:n pakkohoitoon. 

Lintubongausta Islannissa

Olen vasta harjoittelija tässä lintubongauksessa. Mutta mielenkiintoisia havaintoja tein Islannissa, mm. islannintelkkä, virta-alli, vesipääsky, sitten muita kahlaajia olivat karikukko, suosirri, punajalkaviklo, kuovi, pikkukuovi, töyhtöhyyppä, tylli, kapustarinta, kalalokki, lapintiira, merilokki, merihanhi, merimetso, merikihu, mustakurkku-uikku, tukkasotka, kaakkuri, kuikka, alli, haahka, riskilä, sinisorsa, pilkkasiipi, punakylkirastas, räkättirastas, niittykirvinen, kottarainen, räystäspääsky, haarapääsky, korppi, varis. 
Joitakin lintuja en ehtinyt tunnistamaan, koska en ole vielä hyvä tunnistamaan ääniä, ja joskus voivat nuoret linnut muistuttaa toisia lintuja, kun väritys on poikkeava aikuisen linnun värityksestä. 














"Issikat"
















Islanninhevoset ovat ainutlaatuisia maailmassa. Niillä on omat askellajit, töltti ja passi. Islanninhevoset ovat jalostuneet noin tuhannen vuoden aikana, ja niille on kehittynyt paksu karva suojaamaan sateelta ja tuulelta. Hevosten väritys on myös ainutlaatuinen, ja hevosia löytyy hyvin monenkirjavina ja monivärisinä.

Islantiin ei saa tuoda hevosia lainkaan. Myös hevosten varusteet täytyy desifoida, jos aikoo tuoda omat ratsastusvälineet. Tämä siksi, että alkuperäinen hevosrotu on tautivapaata, eikä haluta mitään riskejä hevosille. Jos islanninhevosia viedään joihinkin kilpailuihin, on hevoset aina myyty etukäteen, eli ne eivät enää palaa saarelle.

Laitan tähän muutamia kuvia näistä kauniista hevosista. Ne ovat loistavia ratsuja, eikä tarvitse pelätä, koska ne ovat luonteeltaan erittäin rauhallisia ja jaksavat kantaa painavampiakin ratsastajia. Hevosten sopeutuminen luonnonolosuhteisiin takaa niiden säilymisen terveenä, sekä sateessa, että tuulessa samoin kuin talven lumimyrskyissä.