keskiviikko 31. elokuuta 2016

Jotakin kaunista

Jotakin kaunista,
ja kirkkaan kuulasta,
elokuun päivissä,
auringon paisteessa,
sinisen taivaan alla.

Kylmät aamut,
kosteat auton ikkunat,
ruskan värit kaikkialla,
pihan puissa ja pensaissa,
uusi työpäivä,
uusia unelmia täynnä.

tiistai 30. elokuuta 2016

He äänet

En ole juurikaan viisastunut,
olen joutunut johonkin tuntemattomaan,
kokenut sellaista mitä ei voi uskoa,
nähnyt toisenlaista elämää,
johon ei ole vastausta olemassakaan,
ja jotakin nähnyt jota muut eivät voi nähdä.

Olen kitunut sielussani,
valmistautunut pahimpaan mahdolliseen,
olen vain vaipunut omaan tilaani,
antanut muiden päättää kaikesta,
koska minun olemuksellani ei ole väliä,
olen jättäytynyt pois siitä seurasta,
ja se on vapaaehtoinen valinta.

Olen vapaampi silloin,
kun kukaan ei tiedä,
mitä elämässä voi kokea,
kuinka suurta hulluutta,
voivat toiset huutaa,
ilman että tietävät totuutta,
joka on aivan toisenlainen,
mutta mitä he eivät suostu näkemään!

He äänet kertoivat, 
että lapsi otetaan huostaan,
siitä on jo puolitoista vuotta,
he äänet tiesivät asioista enemmän,
kuin kukaan meistä tiesi,
he äänet olivat perillä asioista,
ja ohjasivat laivan sille tielle.

Se oli tarkoituksellista,
eikä sitä nyt käy kieltäminen,
he äänet toteuttivat kaiken sen,
mitä he äänet olivat jo silloin sanoneet,
mutta kukaan ei uskonut silloin,
eikä usko sitä tänä päivänäkään.

Pimeitä kohtia

Olen kulkenut vetten päällä,
kastellut jalkani monia kertoja,
tuntenut vilua ja nälkää,
elänyt epävarmuudessa,
tuntenut tuskaa sielussani,
jäytävää kipua ruumiissani.

Omien virheideni takia,
olen valvonut tuhansia öitä,
laskenut kaikkea mahdollista,
huoneiden pimeitä kohtia,
tuijottanut kattorakenteita,
ja etsinyt elämän vaihtoehtoja.

Olen noussut tuhkasta,
kutonut uuden nutun,
kietonut sen ympärilleni,
polttanut vanhat sillat,
ja rakentanut uusia rakenteita.

maanantai 29. elokuuta 2016

Puolitoistavuotta sitten tapahtunutta äänien kertomaa!

Aion kirjoittaa ja laittaa myös seksuaalisen osion niin kuin äänet puhuivat sen minulle ja mitä muistan siitä osiosta! Tämä teksti tulee lähetettäväksi ääniä kuulevien yhdistykseen yhtenä osana äänipäiväkirjaa! Tässä näkee, kuinka monimutkainen ja monimuotoinen voi olla ihmisen kuulemien äänien sekamelska. Tämä osuus oli vain noin kuukauden mittaiselta ajalta kooste!

Lyhensin kertomusta tänne!

Minulle äänet puhuivat 24 tuntia vuorokaudessa, eikä lepoaikoja ollut. He äänet kommunikoivat reaaliaikaisesti minun kanssa, ja sanoivat nykytekniikan mahdollistavan sen!

He puhuivat siis pelistä minulle, ja että he tietävät perheestämme enemmän, ja kaikista muistakin ihmisistä. Ihmettelin, miten he tunsivat kaikenmaailman ihmisiä, ja joita en itse edes enää muistanut olevan olemassakaan saati pitänyt yhteyttä vuosikausiin!

Siksi en pelännyt ääniä, tai en osannut varoa mitään, mitä äänet kertoivat minulle, mutta lopulta menin sekaisin jo oman liian suuren lääkemäärän käyttämisen takia, enkä enää pystynyt hallitsemaan äänien maailmaa! Valvoin viikon yhtä kyytiä!

Tuttuja ääniä nämä äänet käyttivät minulle pitkään.Tässä osassa oli mukana amerikkalaisia ihmisiä. Äänet pyysivät minua mukaan yhden pikkuserkun kanssa Himokselle. Olivat varanneet sieltä loma-asunnon pääsiäiseksi ja pyysivät, että pakkaan matkalaukkuni ja lähden heidän mukaansa. Tein työtä käskettyä, mutta vanhemmat eivät ole kotona. Minun piti silloin tuoda sukuselvityspaperit pikkuserkulleni samalla kertaa.

Minua pyydettiin ajamaan Äänekoskella olevan talon pihaan. Talo on ihan lähellä Honkolan tiehaaraa. Ei siellä ketään ollut, olin vain peloissani!

Ja minä en ollut naimisissa lainkaan välillä?!

Välillä mies Grönlannin matkalta olikin Usasta ja hän oli sairas. Hän oli kuolemaisillaan johonkin vaikeaan tautiin. Mutta hän tukehtui sitten kananmuniin, kun hänellä oli Aspergerin syndrooma ja pakkomielle syödä kananmunia. Niin hän yritti syödä liian montaa kananmunaa yhdellä kertaa, ja toinen oli vielä kurkussa ja toinen suussa ja hän tukehtui. Sitten hänen pieni puudelinsa jäi ilman hoitajaa New Yorkiin ja sitä olisi pitänyt lähteä hoitamaan?!

Grönlannin matkan miehistä oli tehty monta muutakin juttua, ja se yksi hollantilainen oli minun kansakoulun ekaluokalla oleva poika, joka asui Hollannissa? Siitäkin oli oma tarinansa äänillä minulle kerrottavana!

Muistan sitten vielä monta muuta juttua! Minun piti mennä Äänekoskelle milloin mihinkin aikaan, kun kuulemma joku tv-juttu odotti minua Helsingissä?! Siinä ohjelmassa minun piti vastata suorassa lähetyksessä välillä yhden ja välillä kahden miehen kosintaan. Minulle etsittiin uutta miestä koko jakson ajan ja miesten ikä vaihteli aivan teinipojasta vanhaan mieheen!?

Välillä osa perheestä olivat jossakin katolilaisten koulutuksessa ja minun piti mennä itsekin sinne. Välillä äänet kertoivat tietävänsä kaiken meidän perheestä, koska he olivat sosiaalityöntekijöitä?! He kertoivat tietävänsä kaikkien perheenjäsenien sairauskertomukset ja päässeensä kaikkiin perhettämme koskeviin tietoihin käsiksi sekä terveydenhuollossa että muissa virastoissa!

Eräs tuttu mies kertoi minun voittaneen 60 matkaa lentolippuja ja voisin käyttää ne matkoihin Usahan. Minun piti tehdä oma ilmoitus sivustoille ja seuraava lento olisi jo illalla. Minä kysyin, että onko nimelläni varattu lentoa. Ei ollut varattu mitään lentoja?!

Kerroin kaiken töryn eteenpäin kuten äänet pyysivät. Minun piti laittaa kaikesta viestiä kaikille sukulaisilleni ja kaikki piti perua pääsiäislauantaina. Silloin minut toimitti mieheni sairaalaan ja valehteli, että olin polttamassa meidän kotitaloa.

En sanonut niin koskaan, sanoin vain, että pitääkö korttitalo polttaa, jos siinä asuu paha noita? Mutta myöhemmin hän sanoi, että minut piti saada sairaalaan vain. Siellähän minä olin vaarallisena potilaana ja pakkohoidossa!

Pidin koko juttua pelinä tämän äänien kuulemisen ajan, ja siksi puhuin peleistä koko ajan ja jopa sairaalassakin, ja minua luultiin jollakin tapaa peliriippuvaiseksi, ja että olin pelkästään nettipeleissä koukussa koko ajan.

No peliähän nuo äänet pitivätkin minun kanssani aika haitallisella tavalla, ja saivat minut sekavaksi, koska minun ei annettu nukkua lainkaan vaan valvoin 24 tuntia vuorokaudessa. Jokainen tietää, miten siinä käy!

Äänet kertoivat minulle olevansa jotain uutta tekniikkaa, joka mahdollistaa vastavuoroisen kommunikoinnin ja niinpä puhuin niille kuin kenelle tahansa. Äänet vastasivat reaaliaikaisesti minulle ja kertoivat aina, mitä minun piti tehdä!

Tämä on lyhennelmä vain yhdestä jaksosta, mitä äänet puhuivat minulle!

Punaposkinen omena

Rakkaus on kuin punaposkinen omena,
yhtä pyöreä ja täydellinen välillä,
siloposkinen ja vailla rosoja,
toisinaan taas rupipintainen,
ja reikiä täynnä oleva.

Jokainen vuosi voi olla erilainen,
elämän kulku on kohdellut,
milloin kovasti mustelmille kolhien,
milloin hellin ja pehmein käsin,
sitä sileätä ja hentoa punapintaa,
laajasti rakkautta antaen.

Elämän rypyt ovat koskettaneet,
monella tavalla kurtistaneet kulmiaan,
antaneet elämälle sitä särmää,
milloin kovemmin kurittaneet,
milloin vain hellemmin käsin,
kosketelleet ja rakastaneet sitä pintaa.

Jokainen on saanut omat kolhunsa,
jossakin elämänsä vaiheessa,
enemmin tai myöhemmin,
kituneet ja jopa riutuneet,
vähäisiä ravinteita saaneina,
liian ahneina ja nälkäisinä.

Elämän omenan pyöreyttä,
voi vain joskus ihailla,
kuinka se on täydellisen muotoinen,
punaraitainen ja kaunis pintainen,
se hehkuu siinä täydellisyydessään,
loistaa punaista onneaan.

Anna auringon paistaa

Anna auringon paistaa,
tehdä pesä omaan sydämeesi,
ajattele myönteisesti,
ole läsnä jokaisessa päivässä,
elämä voittaa ja uskoo,
pieninä askelina,
ja huomisen toiveina.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Äänipäiväkirjasta

Alan työstämään äänipäiväkirjaa, jota äänet sanoivat pilaksi koko perhettä kohtaan. Se tulee koostumaan useammasta jaksosta, sillä äänillä oli erilaisia jaksoja. Äänet olivat välillä nauhotteiden oloisia aikaisemmasta.Lisäksi aiheet vaihtelivat ja joissakin jaksoissa oli mukana tuttuja ääniä. Lisäksi äänien käyttämät vaihtelivat kielet olivat englanti, suomi ja venäjä. Tuttujen nimiä oli naapureista aina ekaluokankoulukavereihin ja sukulaisiin. Muistan jaksot hyvin. Ne tulivat kahden viikon jaksoista reilun kuukauden jaksoina. Teemat olivat vaihtelevia uskonnosta seksiin. Kommentointi koko ympäristöstä ja tapahtumista oli reaaliaikaista, äänet kommentoivat tapahtumia ja näkemäänsä ja kuulemaansa. Samoin muita ihmisiä.