perjantai 30. syyskuuta 2016

En luovuta

En luovuta helposti,
olen oppinut kylliksi,
kuljen välillä vastavirtaan,
kuten kalat tekevät,
saadakseen jotain aikaiseksi,
luovat uutta elämää.

Ja voitan vaikeudet,
raivaan tieni,
läpi oli se sitten,
miten raskas tahansa,
minussa on se voima,
kuin kissan yhdeksän henkeä,
tai suomalainen sisu,
Jukolan Jussin henkeä,
periksi, ei perkele anneta!

Sateenkaaren väreissä

Enemmän iloa,
vähemmän surua,
työntäyteistä elämää,
myönteistä ilmapiiriä,
tähtiä taivaalta,
kissankelloja kedolta,
tavallista inhimillistä,
elämän lämpöä,
jokaiseen sydämeen.

Korkeita kaaria,
taivaan kannella,
sateenkaaren väreissä,
kylpevät päivät,
kaikissa kirjoissa,
olkoon elämäsi kukoistava,
anna tilaisuuksien tulla,
ja ota kaikki ilo vastaan.

Äänistä

He sanoivat olevansa milloin kenenkin tietäväni ihmisen lapsia. He puhuivat asioista, joista oli minulle soitettu.

Minulle soitettiin pari vuotta sitten paikallisena maanviljelijinä esiintyneenä, enkä tiedä, oliko kuka asialla vai oliko kyseessä pila?! Minulta pyydettiin selvitystä linnunpöntöistä, joita oli metsiin laitettu. En tiennyt henkilöistä tai metsäalueista mitään. Minulta kysyttiin myös liito-orava-asioista ja haukuttiin koko luonnonsuojeluväki. En tiennyt näistäkään mitään, mitä hän esitti minulle ja kenen toimesta oli tehty selvityksiä tai muuta toimintaa.

Minä kerroin, että olin vain lasten ja nuorten järjestössä mukana, eikä minulla ollut tietoa asioista.

Myöhemmin kun äänet alkoivat puhumaan, he selittivät olevansa kyseisen ihmisen sukulaisia, ja välillä he olivat toisen tilan poika ja hänen tuttujaan. Eli äänet olivat koko ajan perillä kylän ihmisistä ja tapahtumista, ja kertoivat myös sellaisia asioita, joita en itse tiennyt tai minulla ei ollut tieto sillä hetkellä, ja sain tiedon asioista vasta myöhemmin. Äänet kertoivat tekevänsä pilaa tämän luonnonsuojelun takia, koska se tuhoaa muiden omaisuuden hoitoa, ja aiheuttaa kustannuksia tai tulojen menetystä muille.

Lisäksi taustalla oli yli kymmenen vuotta aikaisemmin tapahtuneita asioita, joihin äänet vetosivat, he olivat kärsineet minun perheeni takia!

Kun ihmiselle soitetaan ja ollaan erittäin aggressiivisia tai soitetaan jostakin, jota ei voi tietää, voi kyseessä oli jonkun henkilön pilapuhelu!

Minäkin uskoin tämän puhelinsoiton olevan aito niistä linnunpöntöistä, ja liito-oravista, mutta myöhemmin tajuan, että ne ehkä ovatkin olleet vain pilantekoa!

Tapauksia sattui useampia, ja ymmärrän, että tällainen toiminta on hämmentävää, ja voi aiheuttaa ihmisissä kummastusta. Kun selittää asioista, joista on soitettu, ja soittaja onkin ollut vain joku muu pilaa tekevä henkilö, niin tulee kyseenalainen kunnia levittää tai kysellä perättömistä asioista.

Jos henkilö ei olekaan itse soittanut, hän kertoo kysyjille toisenlaisen totuuden, ja puhelun asiasta saanut henkilö on vain perättömiä puhuva kyselleessään asioista muilta henkilöiltä!

Mutta totuutta asioista en voi tietää!

Hentoinen pilvien huntu

Sinisen taivaan tavoittaisin,
hentoisen pilvien hunnun,
verhoaisin maailman pahuuden,
enkä muuta tahtoisi,
sillä ruusunpunaisia unelmia,
tarvitsee jokainen.

Ottaisin suuren pilvien peiton,
peittäisin alle kaikki sotatantereet,
rauottaisin pilvien verhoa,
ja antaisin auringon säteiden loistaa,
ne paistaisivat kaikkialle,
eikä pimeydestä olisi tietoakaan.

Voisinpa poistaa edes yhdenkin,
pahan tai ilmimielisen teon,
sillä suuri merkitys on,
olenko niiden puolesta,
vai taistelenko vastaan,
olenko ihmisyyden puolella?

Ruusunpunaista pilveä,
sitä tahtoisin jakaa kaikille,
onnen ja unelmien täyttymystä,
koska toiveita pitää olla,
jotta jaksaisi yhä elää,
ja olla iloisempi ihminen.

Suuri kanjoni

Mikä lienee tarkoitus,
levoton elämän liekki,
valaisee tietämme,
milloin paremmin,
milloin huonommin,
mutta kaikki menee eteenpäin.

On vain hetkittäisiä ajatuksia,
tulevien aikojen toiveita,
valoa pimeään päivään,
ja uuden matkan odotusta,
pääsisinkö pitkälle matkalle,
katsomaan sitä suurta kanjonia?

Olisin siellä reunalla,
katsoisin sen kuilun ylitse,
ja näkisin lintujen lentävän,
olevan vapaana,
ottamaan ilmaa alleen,
voiko olla suurempaa vapautta?

Olemme sieluumme kahlitut,
mutta aina voimme toivoa,
että tulevaisuus antaa enemmän,
kuin on menneisyydessä menettänyt,
on valmis kokemaan vielä,
jotain uutta ja suurempaa.

Olemme matkanneet pitkän tien,
mutta olemme yhä valmiita,
kohtaamaan uusia polkuja,
etsimään sitä linnun vapautta,
lentää vaikka sen suuren kanjonin yli,
sillä elämä kantaa niillä siivillä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Mielisairaalassa

Minä itkin joka yö heidän puolestaan. He olivat psykiatrisessa hoidossa, suurimmalta osin vastoin omaa tahtoaan ainakin kolme kuukautta tai pidemmän aikaa. Syitä en tiennyt. Mutta minä näin heidän kärsimyksensä ja kärsin tilanteesta myös heidän kaikkien kärsimystensä takia.

Minä näin syömishäriöisen oksentavan tarjottimelle syötyään ruokailun yhteydessä. Minä en voinut jatkaa omaa syömistäni, muut eivät välittäneet siitä. Joku meni vessaan aina ruokailun jälkeen, ahmi pussin karkkia tai keräsi muuten syömistä. Se siitä häiriöstä!

Minä näin sen autistisen naisen ja puhuin aina hänelle, koska tiesin, että hän ei voi ilmaista itseään, ihmettelin, miksi hänet oli  tuotu sinne väärään paikkaan, koska hän ymmärsi kaiken, mitä hänelle puhuin ja yritin olla ystävällinen. Miksi hänet lääkittiin, niin että hänet jouduttiin katetroimaan, vai saiko joku muu hänet pois raiteiltaan?

Hän oli autistinen ja sen minäkin näin omin silmin, että hän kaipasi kovasti vain ihmisten hyväksyntää ja sitä että muut puhuisivat hänelle. Hän ymmärsi paljon enemmän kuin pystyy koskaan näyttämään. Hän voi olla aivan normaali älyinen, mutta autistinen ja siten vaikeasti tulkittava ja vaikeasti asioita ilmaiseva. Missä olisi hänen paikkansa?

Miksi hän huusi joka yö oman rakkaansa perään? Hän huusi ja itki käytävillä, etsi lohdutusta ikäväänsä, nähdä oma naisensa, mutta hänen ei sallittu päästä kotiin. Hän kärsi kovasti asiasta ja itki ja kulki ja käveli välillä ovesta sisään. Hän olisi kaivannut hellyyttä eikä sairaalan ankeutta. Hän olisi kuulunut myös muualle. Miksi alkoholiongelmaiset tai huumeongelmaiset kuljetetaan tänne ja teljetään omaan onneensa? Tämä tuntui väärältä paikalta heillekin.

Miksi minä itkin öisin? Minä kärsin näkemästäni ihmisten tuskasta! Se on kuolemaakin pahempi paikka, olla voimatta vaikuttaa asioiden kulkuun. Kaikki tapahtumat ovat toisten ihmisten käsissä. Sinulta puuttuu ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus!

Nyt elän vain itseäni varten, sillä pystyn vain auttamaan muita, olemalla vain oma itseni, omine puutteineni ja luonteenpiirteineni. En voi miellyttää kaikkia, eikä se voi olla elämän tarkoituskaan. Olen oppinut karttamaan osaa ihmiskunnasta tämän takia!

Minulle tämä maailma oli liian raaka ollakseen totta, halusin unohtaa kaiken, sillä kuolemakin olisi ollut armollisempi kuin kaiken tämän näkeminen tai kokeminen!

Minä haluan olla vapaa kuin lintu! En pystyisi elämään vankeudessa, enkä laitoksessa. Mieluummin kärsin kotona, kuin kuolen sairaalassa, tämän tien valitsi myös äitini syöpään sairastuttuaan ja ymmärsin, että ihmisen vapaus on tärkeämpi kuin tietyn kaavan mukaan eläminen.

Jokaisessa ihmisessä on pienempiä tai suurempia puutteita, koska täydellistä ei ole koskaan luotu. On parempi hyväksyä kaikki sairaudet, kuten lievät kehityshäiriöt, ADHD, autismi tai kehitysvammaisuus ja muita puutteita. Ne vain luovat rikkautta elämän kirjoon, eikä laitoshoito ole mitenkään hoitavaa, vaan enemmän kaivataan inhimillistä ymmärrystä, että olemme yksilöitä, eikä meitä voi samaan kaavaan kaikkia puristaa. Se on sula mahdottomuus!


keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hopeista kultaa

Elämän merkkejä,
elettyjä päiviä,
kaikki muistot koonneet,
hopeiset suortuvat,
elämää nähneet hiukset,
on värit haalistuneet,
vaikka elämässä on muuta,
punaposkisten omenoiden,
kypsyyttä ja varmuutta,
kullankeltaista viljaa,
joka odottaa sadonkorjuuta,
elämän viimeisiä aikoja.

Vielä nukuttaa

Vielä nukuttaa,
kun päivä ei ole herännyt,
täyteen ruskan loistoonsa,
antanut auringon säteitä,
vaan on pimeää vielä.

Tumman puhuvia varjoja,
puutarha näyttää hahmoilta,
aamun usva peittää maisemaa,
eikä ole lintujen laulua,
on vain sumeutta,
ja syksyn kosteuden tuoksuja.

Herätä voi mieli,
ilman sen suurempia,
ilman auringon säteitä,
on hyvä olla hetki siinä,
miettiä tulevaa päivää,
odottaa taas uusia ihmisiä,
kohtaamisia uudestaan.

On paljon tekemistä,
ja paljon nautintoa,
olenhan tänäänkin elossa,
ja olen se lähimmäinen,
joka auttaa arjen askareissa,
se tuo valon tähänkin aamuun.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Syksyn kirkkautta

Ruskan loisto,
kirkkaan oranssit lehdet,
vaahteran ilotulitus,
loistaa kirkkaana,
syksyn säteissä,
kuulaudessa,
kylpevät puut,
ilmassa kostea tuulahdus,
syksy tulee,
eikä ole huolia,
elämässä on väriä!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Äänien kuulemisesta

Äänien kuulemisesta pitäisi puhua paljon enemmän ja antaa ihmisille tietoja, milloin voi kuulla ääniä ja miksi ne voivat olla haitallisia! Miksi ihminen voi alkaa noudattamaan ääniä ja toimimaan niiden antamien ohjeiden perusteella? Miten tutut äänet voivat saada ihmisen helpommin toimimaan vastoin omaa tahtoaan ja ihminen manipuloituu?

Ihminen kaipaa tietoa, ja ihmisiä pitäisi jo koulussa valmentaa henkisesti kestämään elämässä paljon enemmän kuin nykyisin tehdään! Henkisen valmennuksen osuus pitäisi olla osa koulutusta ja kasvua elämän vaikeuksiin!

Äänien kuuleminen voi sekoitaa elämää monella tavalla. Tutut äänet tuntuvat turvallisemmilta, ja siksi niiden sanoma oli helpommin uskottavissa. Äänet kertoivat milloin olevansa kenenkin lähialueen nuoria tai lapsia alussa. Ne sanoivat jopa laittaneensa bensaa autoni pakoputkeen!

Samaan aikaan kun tehtiin kiusaa toisellekin naapurille kirjoittamalla huora hänen autoonsa ja ruuvimeisseli löytyi auton päältä aamulla, niin ihmettelin, milloin ne aikoivat polttaa autoni ja minut tai koko perheen?

Tällaisen äänimaailman kuuleminen ja tapahtumat ympäristössä luovat pelon ilmapiiriä, kun tapahtuu jotain outoa ja ennalta tietämätöntä, mielikuvitus laukkaa ja alkaa kuulemaan enemmän omiaan ja reagoimaan ympäristön ääniin enemmän.

Näin tapahtuu myös sairastuessa ihan fyysisesti, kuten omalla kohdallani heikko sydän teki elämästäni erittäin raskaan. Enhän nukkunut kuin viisi minuuttia aina kerrallaan ja unen mikro- ja makrorakenne olivat sekaisin. Olin hengittämättä pitkiä aikoja ja pää oli sekaisin jo aamusta. Aivosumua ja päänsärkyä riitti ja sitä sitten lääkittiin liian voimakkailla lääkkeillä.

Äänet toimivat minua vastaan monella tavalla, ja kaappasivat minun sieluni, mutta vain hetkeksi. Sekin riitti, koska en osannut kertoa muille, että kuulin ääniä, eikä kukaan osannut neuvoa minua, että siinä on jotain muuta. Eikä kannata noudattaa niitä mitä tutut äänet kertovat tai pyytävät tekemään. Tähän olisin kaivannut apua jo paljon aikaisemmin kuin nyt tapahtui, olisin osannut varoa ääniä ja niiden sanomaa!

Äänet kertoivat pahoja ja ilkeitä asioita koko lähipiiristä ja kaikista ihmisistä ja kaikesta tapahtumista, näin ihminen on pahojen asioiden keskellä liian pitkään! Siksi niitä on vaikea käsittää, varsinkin jos jo äänet itse kertovat tuntevansa kaikki ihmiset ja olevansa vain kaikista pilaa tekeviä!

Ihmiset eivät koskaan tienneet kaikkea, mitä oli tapahtunut tai mitä olemme kokeneet, miten asiat lopulta etenivät ja miksi kaikki tapahtui! On niin monta erikoista piirrettä ja tekijää, sekä yhteisön ja perheen sisäisiä asioita ja tapahtumia, jotka vaikuttivat asioiden kulkuun. Siksi ulkopuolisen ihmisen on ollut vaikea käsittää tapahtumia, ja asioita, koska on paljon sellaista, mistä emme ole kertoneet kenellekään. On vain hajanaisia arvioita ja ihmisten omia kuvitelmia, todellista totuutta he eivät voineet tietää.

Mutta olen lähes täysin terve sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja täysin kykenevä töihin tällä hetkellä ja se kantaa sekä antaa virtaa ottaa arkipäivän haasteita elämässä vastaan ja olla taas monissa harrastuksissa ja toiminnassa mukana. Harrastukset lintujen ja luonnon parissa, taiteen tekeminen ja matkailu, sekä työpäivät tuovat elämään paljon sisältöä. Kiitos kuuluu paljolti mukavalle työyhteisölle, jossa olen nyt mukana myönteisen palautteen saamisesta ja elämän arvostamisesta.


Valkoposkihanhet 25.9.2016 Rääkkylä, Suomi


Tässä kuvassa on etualalla tiibetinhanhen ja valkoposkihanhen risteymä.






Valkoposkihanhien määräksi oli arvioitu alueella yhteensä noin 150000 yksilöä aamulennolla yöpymisalueilta järveltä peltoalueelle.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Uusi laulu

Tyyntä ja seesteistä,
elämän hyviä päiviä,
sielu laulaa jälleen,
kaunista ja kirkasta,
sinistä syvää säveltä,
uuden elämän laulua.

On voitettu myrskyt,
vellovat valtameret,
unohdettu virheet,
on jatkettu matkaa,
kokeneempana,
ja rohkeampana.

Sielussa rauha,
myrskyt tyyntyneet,
luottamus tulevaan,
on elämässä kiinni,
eikä päästä irti,
elämä on voittanut.

Onnellinen

Uskoa voi unelmiin,
toteuttaa jotain uutta,
katsoa uuteen peiliin,
nähdä onnellinen ihminen,
joka hymyilee siellä,
silmät kirkkaina onnesta.

On oltava valmiimpi,
luotava oma tulevaisuus,
uhrattava enemmän vanhaa,
poistettava se kaikki turha,
otettava vain tärkeimmät,
hylättävä liiat asiat,
nähtävä mahdollisuudet.

Onnellinen vain vähän,
voi olla onnellinen kokonaan,
onneen ei tarvitse paljon,
se toisen ihmisen hymy riittää,
tai mukava sana ja kosketus,
pieni hentoinen lämmin ele,
olla vain lähellä tarvittaessa.

Toivo

On vain vajaita päiviä,
jolloin kaikki on hukassa,
eikä löydä mitään,
on vain hukkuneita esineitä,
ja hukassa olevia papereita,
eksyneitä ajatuksia tulevasta.

On vain pieniä hetkiä,
jolloin mielessä on rauha,
on levottomia valtameriä,
hitaasti virtaavia puroja,
ja kastuneita kasvoja,
lohduttomia vesisateita.

On vain toivottava enemmän,
oltava vaillinaisen tiedon uhri,
luotettava johonkin ajatukseen,
että olisi vielä joskus paremmin,
olisi joku toinen mahdollisuus,
elää vielä hetken aikaa.

On vain otettava päivä,
jokainen hetki kerrallaan,
oltava onnellinen vain siitä,
että ei voi tietää enempää,
on vain tämä pieni mahdollisuus,
ja kätkeä toivon siemen siihen.


Sumussa

Aamusumussa olen hukassa,
en näe tietä enkä katuja,
on vain kuljettava vähän matkaa,
etsittävä omaa reittiä,
katsottava mitä sumun takaa löytyy,
ajettava hiljaa ja varovaisesti,
kuten elämän sumuverhojen edessä.

On pysähdyttävä yhä uudelleen,
katsottava entistä kirkkaammin silmin,
sanottava että olen eksyksissä ollut,
ja etsin tietäni tässä sumussa,
elämän levottomissa ajoissa,
jolloin sielussa säkenöi.

Ei ole rauhasta tietoakaan,
enkä voi siihen sumuun jäädä,
sillä siinä olisin,
vain enemmän eksyksissä.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Sunnuntaina elokuun 12 pvnä 1973

Tänään oli kaunis päivä. Aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Aamupäivällä kävin aamu-uinnilla. Päivällä olin täällä ja tein käsityötä. Söimme noin 14.30 häränfileitä ja maissia.

Illalla kokeilin uudelleen Cooperin testin. Tulos oli 3500 m eli 200 m parempi kuin torstaina. Jalat ovat nyt vähän kipeät. Tultuani kävin uimassa isäntäperheeni kanssa. Vesi on jo melko viileää. Joimme teetä.

Olen täällä töissä enää viisi päivää. Se on hauskaa, että pääsee kotiin. Varsinaista koti-ikävää ei ole, mutta on jotenkin kummallista elää tietämättä, mitä kaikkea on tapahtunut sielläpäin.

Koulu alkaa ensi viikon maanantaina. Edessä kuudes luokka eli lukion ensimmäinen. Toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin kuin viime vuonna. Eräs asia on kuitenkin ikävä. Paras ystäväni ei ole enää koulussa. Hän lopetti keskikouluun. Hän aikoo puutarha-alalle. Toivottavasti muistaa.

Aseena puhe ja muut menetelmät - fiktiivinen, mutta mahdollista!

"He tökkivät ihmisiä öisin,
he saavat sähköiskun kaltaisia pistoksia,
he saavat kipupisteitä niveliin,
ja voivat pahoin ja kokevat kipua,
ja puhuvat heille koko ajan ilman taukoja,
he saavat ihmiset ärtyisiksi ja kiukkuisiksi,
he värväävät uusia sotureita ihmiskuntaa vastaan,
heillä on omat aseensa.

Tuottaa puhetta ja kertoa asioita ihmisten korviin,
ilman että kukaan sitä tietää ulkopuolisista,
he saavat selville kaiken ympäristöstä,
ja siksi he ovat hyviä sotureita länsimaista yhteiskuntaa vastaan,
he uskovat olevansa pelastettuja seuraavassa elämässään,
he taistelevat ja käyttävät paljon aikaansa,
koska heidät on voitu aivopestä näihin tarkoituksiin.

Järjestelmä on kenen tahansa käytössä,
sillä voidaan tuottaa uusia sotureita,
joiden yhteyksiä kukaan ei voi todistaa,
ja siksi menetelmä on tehokas,
eikä sitä voida paljastaa,
se kattaa kaiken yhteiskunnallisen häirinnän,
ja he tekevät siten järjettömiä tekoja,
järjestelmässä joka on olemassa,
piilotettuna ihmiskunnassa.

Länsimaissa se tuottaa tuskaa monille,
sillä sotureille annetaan uusia tehtäviä,
joilla tullaan tuhoamaan entistä enemmän,
siksi emme voi elää ilman tietämystä,
että päivät ovat ehkä kuluneet loppuun,
eikä uusia enää ole tuleva,
olemme jonkun muun sieppaamia,
ja toimimme kaikkia ja kaikkea vastaan."



maanantai 19. syyskuuta 2016

Oman blogini kopionti

Löysin omasta blogistani toisen version:

Enkä tiedä kuka on asialla!?

https://m.google.com/app/basic/106935431584504711598/posts?cbp=124dx62wrvz41&hl=ja&hideloc=1&sview=27&cid=5&soc-app=115&soc-platform=1&spath=/app/basic/s/%2523Pyh%25C3%25A4-H%25C3%25A4kki/related&sparm=cbp%3D1strtbw2a9zu8%26hl%3Dja%26hideloc%3D1%26sview%3D28%26cid%3D5%26soc-app%3D115%26soc-platform%3D1%26sro%3D%2523Finland,%2523centralfinland%26sri%3D0%26spath%3D/app/basic/s/%252523Xperiaz/related%26sparm%3Dcbp%253D15f84nospbp0b%2526hl%253Dja%2526hideloc%253D1%2526sview%253D28%2526cid%253D5%2526soc-app%253D115%2526soc-platform%253D1%2526sri%253D0%2526spath%253D/app/basic/s/%25252523XperiaZ/related%2526sparm%253Dcbp%25253D1k5gal0fo04an%252526hl%25253Dja%252526hideloc%25253D1%252526sview%25253D28%252526cid%25253D5%252526soc-app%25253D115%252526soc-platform%25253D1%252526sro%25253D%25252523DirtyUnicorns,%25252523Yuga%252526sri%25253D0%252526spath%25253D/app/basic/s/%2525252523DirtyUnicorns/related%252526sparm%25253Dcbp%2525253D175r968lao3g5%25252526hl%2525253Dja%25252526hideloc%2525253D1%25252526sview%2525253D28%25252526cid%2525253D5%25252526soc-app%2525253D115%25252526soc-platform%2525253D1%25252526sro%2525253D%2525252523D2LTE,%2525252523Unofficial%25252526sri%2525253D0%25252526spath%2525253D/app/basic/s/%252525252523D2LTE/related%25252526sparm%2525253Dcbp%252525253D12qc0lga01t8f%2525252526hl%252525253Dja%2525252526hideloc%252525253D1%2525252526sview%252525253D28%2525252526cid%252525253D5%2525252526soc-app%252525253D115%2525252526soc-platform%252525253D1%2525252526sro%252525253D%252525252523SCREENIE,%252525252523SPIRIT%2525252526sri%252525253D1

Kyberturvallisuus - opintotarjonta Jyväskylässä

Ajattelin alkaa opiskelemaan uutta teknologiaa ja turvallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia asioita.

Löysin avoimen yliopiston kautta myös kyberturvallisuuden opinnot, mutta niihin pitäisi saada opiskeluoikeus. En tiedä, hyväksytäänkö tavallinen jo maisteriopinnot suorittanut kotisiivoja sinne opiskelijaksi?

Olen kiinnostunut uusista tieteen saavutuksista ja teknologiasta. Löysin paljon kirjallisuutta lähinnä englannin kielisiä, mm. Series "NATO Science for Peace and Security" ja "Cyper Security: Analytics, Technology and Automation", " Intelligent Systems, Control and Automation"ja paljon muuta kirjallisuutta, josta voisi aloittaa opiskelun uusista uhista ja niiden torjuntamahdollisuuksista maailmassa.

Tiedon valtava määrä tekee kaikesta enemmän vaikeaa hallita. Siksi opinnot eivät ole mitenkään tae paremmasta tietämyksestä, mutta jotakin uutta voisi oppia turvallisuudesta ja turvattomuudesta maailmassa. Ala on erittäin kansainvälinen.

Tämä ala on haasteellinen meille tavallisille ihmisille. Siksi uuden teknologian hallinta tai tietämys voi lisätä myös tuskaa, ja etenkin tietämystä uusista uhista.

Mutta alan etsimään alan kirjallisuutta, ja ehkä pääsen myös opiskelemaan turvallisuusteknologiaa, sillä sen merkitys tulee lisääntymään tulevaisuudessa!

Aihe liittyy ihan arkipäivään kaikilla alueilla, kuten mm. autoihin, sillä autoja voi kaapata langattomasti niissä olevien keskuslukituksen järjestelmän murtamalla, tai, verkkohyökkäyksillä eri laitoksiin, esim. terveydenhuollon järjestelmiin tai pankkien järjestelmiin.

Kyberturvallisuus siis koskettaa jokaista ihmistä ja siksi se on aiheena kiinnostava! Miten voi tavallinen ihminen parantaa oma turvallisuuttaan, ja onko olemassa mitään täysin murtamatonta tietojärjestelmää!?


Poissa

Onko poissa hän,
lähtenyt kurkien matkaan,
siipien päällä,
kun häntä ei enää ole?

On hän vain matkalla,
sinne toiseen tuntemattomaan,
ehkä vain hetken poissa,
mutta jättänyt muut yksin,
ikävään ja syksyn sateisiin,
eikä sieltä enää palaa,
on matka ollut lopullinen.