Jos käteeni saisin,
auringon säteen,
sen sinne vangitsisin,
pitäisin käteni nyrkissä,
enkä tahtoisi luopua,
siitä pienestä säteestä,
joka elämään toivoa tuo,
ja antaa kaikelle elämän.
Onko kauniimpaa,
kuin on luonto sellaisenaan,
ilman ihmisen läsnäoloa,
on vain lintujen laulua,
kuusikoiden huminaa,
ja laineiden liplatusta,
eikä ihmisen ääni kuulu,
eikä moottorit pauhaa.
On siinä hyvä sielun levätä,
olla hetkinen paikallaan,
istua kaatuneella puunrungolla,
katsoa taivaan pilviä,
ja suurta sinistä taivasta,
olla vain ja kuunnella,
tuntea vain oma kehonsa,
ja oma hengityksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti