Elän jokaisen päivän,
elän kuin se olisi se viimeinen,
vaikka suunnittelen taas uutta,
uutta matkaa lintujen pariin,
ja sellaiseen maahan,
joka ei ole turistikohde.
Näen jo silmissäni vuoret,
ja kauniit meren siniset sävyt,
ja hiekka-aavikot ja puut,
ja ne tuhannet linnut,
joita ei voi sanoin kuvailla,
ne ovat vapaita matkaamaan,
toisin kuin me ihmiset!
Meidän täytyy siis,
matkustaa näkemään ne,
ja nähdä se matkustamisen vaiva,
että voisi iloita siitä erilaisuudesta,
jota vain luonto voi meille tarjota!
maanantai 31. joulukuuta 2018
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
Oranssit sukat
Mutta onneksi minulle suotiin muuta,
se pieni poika joka vei kutomani sukat,
piilotti ne sohvalle itselleen, piiloon,
vaikka ne olivat aivan liian isot,
mutta hän piti iloisesta väristä,
ja arvasin sen kepposen!
Pyysin hänet sukkien kanssa,
sovittamaan niitä jalkaansa,
ja yhdessä me ne nähtiin,
ihan liian suuriksi,
hänen jalkoihinsa.
Kyllä mummo kutoo,
ihan sopivat sukat,
ihan samanlaiset,
kirjavan oranssin väriset,
siinä ne hänelle lupasin.
Niin hauska oli tapahtuma,
ja hän kyllä tietää,
ettei tämä mummo petä,
hän on saava samanlaiset,
iloiset, oranssit, kirjavat,
juuri hänen jalkoihinsa sopivat,
- villasukat!
se pieni poika joka vei kutomani sukat,
piilotti ne sohvalle itselleen, piiloon,
vaikka ne olivat aivan liian isot,
mutta hän piti iloisesta väristä,
ja arvasin sen kepposen!
Pyysin hänet sukkien kanssa,
sovittamaan niitä jalkaansa,
ja yhdessä me ne nähtiin,
ihan liian suuriksi,
hänen jalkoihinsa.
Kyllä mummo kutoo,
ihan sopivat sukat,
ihan samanlaiset,
kirjavan oranssin väriset,
siinä ne hänelle lupasin.
Niin hauska oli tapahtuma,
ja hän kyllä tietää,
ettei tämä mummo petä,
hän on saava samanlaiset,
iloiset, oranssit, kirjavat,
juuri hänen jalkoihinsa sopivat,
- villasukat!
Pieni käsi kädessäni
Pieni käsi kädessäni,
siinä hän oli kuumeisena,
ja useasti heräävänä,
yritin lohduttaa hiljaa,
silittää hiuksia hellästi,
olla vain hiljaa läsnä.
Anna uni rauhaisa,
anna rauha lapselle,
ole hellä ja huomaavainen,
elämän kauneuden edessä.
Et voi kuin katsoa,
yrittää lohduttaa,
ja ottaisit huonon olon,
tai tuskaisen kuumeen,
omaan ruumiisesi,
jos se olisi mahdollista!
Talvilintulaskentaa Jyväskylässä 30.12.2018
Kiersimme noin yhdeksän kilometriä pitkän lintulaskentareitin, Nisula-Viitaniemi-Eerolanlahti-Haukanniemi-Rautpohjanlahti-Kortepohja-Haukkala-Kortepohja ja havaitsimme mm.
talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, käpytikan, harmaapäätikan, puukiipijöitä, hippiäisiä, pikkuvarpusia, punatulkkuja, mustarastaan, tilhiä, närhiä, variksia, harakoita, naakkoja, kesykyyhkyjä, viherpeippoja, tiklejä, vihervarpusia, urpiaisia.
Hiljainen tappaja
Hän heräsi aamulla vatsa turvoksissa. Hänellä oli valtavat ilmavaivat. Yöllä hän oli kuunnellut naisen puhetta, mutta taustalla nauroi nuori mies. Nuori mies oli jotenkin ivallisen oloinen, ja naureskeli avoimesti taustalla, ja sanoi hänen olevan hullu.
Hän tunsi kipua rintakehän alaosassa ylävatsalla. Hän ei tiennyt, mikä hänen vatsaansa pisteli. Aamulla hänellä tuli kova kiire vessaan. Koko vessa raikui, kun ilma purkautui hänen suolistostaan. Hän oli huolissaan, oliko hänellä joku suolistosairaus, kun vatsaa kipristeli näin kovasti. Viime aikoina hänellä oli usein ongelmia ollut, ja hänellä oli ylimääräistä kaasua vatsassaan.
Päivällä hänelle tuli usein ongelmia tämän vatsan kanssa. Hänen oli kiiruhdettava vessaan joskus kesken lastin purkamisen, tai hän sai ilmavaivoja kiusallisesti ihmisten kanssa toimiessaan. Hän ei tiennyt, mikä sen aiheutti.
Hän ei ollut syönyt mitenkään erikoisesti, mutta suoliston toiminta ja virtsaamisen tarve ilmaantuivat joskus kuin tyhjästä. Miten hänen reagoi näin erikoisesti? Hänellä oli ollut ongelmia jo muutaman kuukauden ajan. Eikä ne näyttäneet päättyvän hänen osaltaan. Hän yritti syödä hiukan vähemmän, olla juomatta sokerisia juomia, ja muutoinkin hän oli tarkka ruokien suhteen.
Hän oppi kuitenkin suunnittelemaan oman ajonsa tämän vatsavaivan takia siten, että hän pääsi tarvittaessa vessaan matkan varrella. Lisäksi hän tiesi paikat, joissa pystyi pysähtymään ja käymään metsässä tarpeilla. Hän pystyi näin toimimaan, koska hänen työnsä oli jatkuvaa liikkeellä oloa, eikä silloin ollut haittaa, jos olisi istunut toimistossa tai kaupassa töisssä.
Hän tunsi kipua rintakehän alaosassa ylävatsalla. Hän ei tiennyt, mikä hänen vatsaansa pisteli. Aamulla hänellä tuli kova kiire vessaan. Koko vessa raikui, kun ilma purkautui hänen suolistostaan. Hän oli huolissaan, oliko hänellä joku suolistosairaus, kun vatsaa kipristeli näin kovasti. Viime aikoina hänellä oli usein ongelmia ollut, ja hänellä oli ylimääräistä kaasua vatsassaan.
Päivällä hänelle tuli usein ongelmia tämän vatsan kanssa. Hänen oli kiiruhdettava vessaan joskus kesken lastin purkamisen, tai hän sai ilmavaivoja kiusallisesti ihmisten kanssa toimiessaan. Hän ei tiennyt, mikä sen aiheutti.
Hän ei ollut syönyt mitenkään erikoisesti, mutta suoliston toiminta ja virtsaamisen tarve ilmaantuivat joskus kuin tyhjästä. Miten hänen reagoi näin erikoisesti? Hänellä oli ollut ongelmia jo muutaman kuukauden ajan. Eikä ne näyttäneet päättyvän hänen osaltaan. Hän yritti syödä hiukan vähemmän, olla juomatta sokerisia juomia, ja muutoinkin hän oli tarkka ruokien suhteen.
Hän oppi kuitenkin suunnittelemaan oman ajonsa tämän vatsavaivan takia siten, että hän pääsi tarvittaessa vessaan matkan varrella. Lisäksi hän tiesi paikat, joissa pystyi pysähtymään ja käymään metsässä tarpeilla. Hän pystyi näin toimimaan, koska hänen työnsä oli jatkuvaa liikkeellä oloa, eikä silloin ollut haittaa, jos olisi istunut toimistossa tai kaupassa töisssä.
lauantai 29. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Viimeiset päivät olivat olleet sekavia, mutta toisaalta hän oli tuntenut tunteita, jotka olivat hänelle uusia nyt. Hän tunsi olevansa jonkun ihailun keskipiste, ja hän tunsi kehossaan onnellisia tunteita. Hän tunsi ihollaan yhä useamman hennon kosketuksen, kuin joku olisi hipaissut häntä ja hänen huuliaan. Ja kun hän nukkui hänen näki kaikkea kaunista, eikä hän kokenut enää painajaismaisia unia. Hän tajusi, että nainen ikäänkuin kaappasi hänen mielensä ja ajatuksensa, niin tarkkaan nainen piti huolen hänestä.
Nainen puhui hänelle, että kuinka nainen oli nähnyt hänet torilla tai ajamassa autollaan, ja missä paikoissa hän oli ollut autonsa kanssa ja missä kaupassa nainen oli vieraillut. Mies ihmetteli naisen puhetta, mutta kaikki ajat ja paikat pitivät totta. Hän tosiaan oli ollut noissa paikoissa silloin, kun nainen oli nähnyt hänet. Mies oli ihmeissään saamastaan onnesta. Hän oli yhä varmempi, että jotain hyvää tapahtuisi hänen elämässään.
Mies oli taas lastaamassa aamulla tavaroita, ja tänään hän oli katsomassa uutta pakasteosastoa. Osa autoista varustettaisiin pakastelaitteilla, ja kaikkien oli tutustuttava tähän uuteen tapaa säilöä tuotteita. Mies kuuli pakastimesta ääniä, ja äänet olivat vanhan miehen tuomitsevia ääniä. Mies puhui pakastimen hurinan kautta hänelle. Mies tuomitsi hänen nykyiset ajatuksensa ja tekonsa. Hän ihmetteli kovasti, miten joku puhui pakastimen hurinan kautta hänelle.
Enemmän hän satutti kuitenkin vanhan miehen puhe. Tuomio uudesta onnesta oli tyrmäävä, ja hänen olisi kunnioitettava perinteitä enemmän ja uskontoa, ja valittava puoliso perinteisellä tavalla.
Kaiken tapahtuneen jälkeen mies oli taas epävarma ja hän lähti ajamaan kuormaansa. Hän päätti antaa asioiden olla rauhassa jonkin aikaa. Hän ihmetteli vanhan miehen puhetta, ja miten pakastimen hurina sai hänen äänensä kuuluviin?
Nainen puhui hänelle, että kuinka nainen oli nähnyt hänet torilla tai ajamassa autollaan, ja missä paikoissa hän oli ollut autonsa kanssa ja missä kaupassa nainen oli vieraillut. Mies ihmetteli naisen puhetta, mutta kaikki ajat ja paikat pitivät totta. Hän tosiaan oli ollut noissa paikoissa silloin, kun nainen oli nähnyt hänet. Mies oli ihmeissään saamastaan onnesta. Hän oli yhä varmempi, että jotain hyvää tapahtuisi hänen elämässään.
Mies oli taas lastaamassa aamulla tavaroita, ja tänään hän oli katsomassa uutta pakasteosastoa. Osa autoista varustettaisiin pakastelaitteilla, ja kaikkien oli tutustuttava tähän uuteen tapaa säilöä tuotteita. Mies kuuli pakastimesta ääniä, ja äänet olivat vanhan miehen tuomitsevia ääniä. Mies puhui pakastimen hurinan kautta hänelle. Mies tuomitsi hänen nykyiset ajatuksensa ja tekonsa. Hän ihmetteli kovasti, miten joku puhui pakastimen hurinan kautta hänelle.
Enemmän hän satutti kuitenkin vanhan miehen puhe. Tuomio uudesta onnesta oli tyrmäävä, ja hänen olisi kunnioitettava perinteitä enemmän ja uskontoa, ja valittava puoliso perinteisellä tavalla.
Kaiken tapahtuneen jälkeen mies oli taas epävarma ja hän lähti ajamaan kuormaansa. Hän päätti antaa asioiden olla rauhassa jonkin aikaa. Hän ihmetteli vanhan miehen puhetta, ja miten pakastimen hurina sai hänen äänensä kuuluviin?
Päivästä toiseen
Odotan uutta vuotta,
odotan uusia kokemuksia,
ja palaan yhä vanhoihin,
mutta vain selvitäkseni.
Päivästä toiseen.
Ehkä vielä löydän,
jonkun joka ymmärtää,
joka rakastaa enemmän,
ja jakaa aikaa kanssani,
sillä sielussani olen yksin.
Enkä tunne yhteyttä,
sellaista läheisyyttä,
joka pitäisi kaiken kasassa.
Tajuan että elämä loppui,
jo vuosia aikaiemmin johonkin,
jota kukaan ei voinut ymmärtää,
tiet vain erkanivat loppullisesti,
kun yhteistä kieltä ei enää ollut.
On vaikea elää sellaisessa,
jossa pahoittaa mielensä usein,
jos ei saa mitään vastakaikua,
eikä ole minkään huomion kohde,
on vain kaksi entistä etäisempää
ihmistä!
perjantai 28. joulukuuta 2018
Omenamehua ja -hilloa
Ja olin niin yksin,
näiden seinien sisäpuolella,
näin ja kuulin muiden riekkumisen,
ja näin heidän hoippumisensa,
ja viinipönikät mukanaan,
ja tupakka tuprusi taivaalle,
teki isoja savukiehkuroita taivaalle,
mutta en voinut mennä sinne,
sillä en kestä sitä tupakansavua,
enkä jaksa juoda sitä viiniä,
tai sitä olutta tai viinaa.
Minä olin niin yksin,
istuin ja keitin mehuja pihassa,
keräsin marjoja pensaista,
kuorin ja silppusin omenoita,
ja yritin vain kiirehtiä kaiken kanssa,
sillä tunsin kuinka voimani ehtyivät,
ja minä vain istuin hiljaa pari tuntia,
kun kivut valtasivat minun rintakehäni,
ja sitten se taas helpotti,
ja niin minä jatkoin taas,
että olinhan minä vielä hengissä.
Sain minä paljon mehuja tehtyä,
ja omenahilloja keittelin litroittain,
ja olin hyvin tuskainen useasti,
sillä jouduin kaiken yksin tekemään,
kun muut vain viilettivät muualla,
mutta olin liian sinnikäs,
antaakseni periksi tässä,
tämä olisi ehkä viimeinen kesäni,
ja viimeiset mehuni ja hilloni,
minä tiesin että jotain oli pahasti pielessä!
näiden seinien sisäpuolella,
näin ja kuulin muiden riekkumisen,
ja näin heidän hoippumisensa,
ja viinipönikät mukanaan,
ja tupakka tuprusi taivaalle,
teki isoja savukiehkuroita taivaalle,
mutta en voinut mennä sinne,
sillä en kestä sitä tupakansavua,
enkä jaksa juoda sitä viiniä,
tai sitä olutta tai viinaa.
Minä olin niin yksin,
istuin ja keitin mehuja pihassa,
keräsin marjoja pensaista,
kuorin ja silppusin omenoita,
ja yritin vain kiirehtiä kaiken kanssa,
sillä tunsin kuinka voimani ehtyivät,
ja minä vain istuin hiljaa pari tuntia,
kun kivut valtasivat minun rintakehäni,
ja sitten se taas helpotti,
ja niin minä jatkoin taas,
että olinhan minä vielä hengissä.
Sain minä paljon mehuja tehtyä,
ja omenahilloja keittelin litroittain,
ja olin hyvin tuskainen useasti,
sillä jouduin kaiken yksin tekemään,
kun muut vain viilettivät muualla,
mutta olin liian sinnikäs,
antaakseni periksi tässä,
tämä olisi ehkä viimeinen kesäni,
ja viimeiset mehuni ja hilloni,
minä tiesin että jotain oli pahasti pielessä!
Pako
Mielikuvituksen avulla,
voi tosiaankin paeta,
sitä elämän reaaliteettia,
silloin kuin se satuttaa,
enemmän kuin antaa,
ja repii haavoja sydämeen,
kun näkee kaiken selvään,
että ei ole kaikki hyvin.
Näkee miten on kaikki tyhjää,
miten on hylätty yksikseen,
ja miten voi olla erotettu,
eikä kuulu enää joukkoon,
koska on oleva liian outo,
ja liian poikkeava.
Ei osaa juhlia niinkuin muut,
ettei ole kovasti juova,
tai muutoin rietas riekkuva,
vaan enemmän raitis,
ja rauhallisemmin elävä,
koska on fyysisesti niin väsynyt,
ja ihan oikeasti fyysisesti tosi sairas,
kun sydän ei enää juhlimista kestä,
- ei silloin vain yksinkertaisesti jaksa!
voi tosiaankin paeta,
sitä elämän reaaliteettia,
silloin kuin se satuttaa,
enemmän kuin antaa,
ja repii haavoja sydämeen,
kun näkee kaiken selvään,
että ei ole kaikki hyvin.
Näkee miten on kaikki tyhjää,
miten on hylätty yksikseen,
ja miten voi olla erotettu,
eikä kuulu enää joukkoon,
koska on oleva liian outo,
ja liian poikkeava.
Ei osaa juhlia niinkuin muut,
ettei ole kovasti juova,
tai muutoin rietas riekkuva,
vaan enemmän raitis,
ja rauhallisemmin elävä,
koska on fyysisesti niin väsynyt,
ja ihan oikeasti fyysisesti tosi sairas,
kun sydän ei enää juhlimista kestä,
- ei silloin vain yksinkertaisesti jaksa!
Rakensin pilvilinnoja
Rakensin pilvilinnoja,
hatarille perustuksille,
niinkuin oli suunniteltu,
ja uskottelin kaikille,
että sellaisia oli olemassa,
niitä koko maailman täyttäviä,
ihan oikeita pilvilinnoja.
Pilvilinnoissa asui unelmia,
ja ne olivat vain onnea täynnä,
niihin ei sade tai viima yltänyt,
ne leijuivat taivaan pilvissä,
ja ottivat energiansa auringosta,
ja ihmisen omista haaveista,
toteutumattomista toiveista,
mutta niihin ihminen tarttuu.
Sellaisesta mitä ei ollut olemassa,
siinä hetkessä tai tilantessa,
mitä vaille ihminen oli jäänyt,
eikä hänelle tuntunut olevan pelastusta,
kun muut olivat hänet hylänneet,
eivät olleet kuunnelleet tai nähneet,
sitä ihmisen hätähuutoa,
siinä ahdistuksen tilanteessa.
Paetakseen elämän realismia,
ehkä huonoa kohteluakin,
ja jos oli unohdettu elämästä,
heitetty syrjään yhteisestä,
hylätty ja alistettu jollakin tavalla,
se pilvilinna oli mielen pakopaikka,
ja pelasti ihminen pahemmalta,
siltä mustemmalta uhalta,
joka jo toista jalkaa veti,
sinne maan pinnan alle!
hatarille perustuksille,
niinkuin oli suunniteltu,
ja uskottelin kaikille,
että sellaisia oli olemassa,
niitä koko maailman täyttäviä,
ihan oikeita pilvilinnoja.
Pilvilinnoissa asui unelmia,
ja ne olivat vain onnea täynnä,
niihin ei sade tai viima yltänyt,
ne leijuivat taivaan pilvissä,
ja ottivat energiansa auringosta,
ja ihmisen omista haaveista,
toteutumattomista toiveista,
mutta niihin ihminen tarttuu.
Sellaisesta mitä ei ollut olemassa,
siinä hetkessä tai tilantessa,
mitä vaille ihminen oli jäänyt,
eikä hänelle tuntunut olevan pelastusta,
kun muut olivat hänet hylänneet,
eivät olleet kuunnelleet tai nähneet,
sitä ihmisen hätähuutoa,
siinä ahdistuksen tilanteessa.
Paetakseen elämän realismia,
ehkä huonoa kohteluakin,
ja jos oli unohdettu elämästä,
heitetty syrjään yhteisestä,
hylätty ja alistettu jollakin tavalla,
se pilvilinna oli mielen pakopaikka,
ja pelasti ihminen pahemmalta,
siltä mustemmalta uhalta,
joka jo toista jalkaa veti,
sinne maan pinnan alle!
torstai 27. joulukuuta 2018
Harhaluuloisuushäiriön luominen ihmiselle
On helppoa tehdä fyysisiä,
ja psyykkisesti vaikuttavia tapahtumia,
kaasuvalotusta, uhkailua ja pelottelua,
joka näkyy vain yksittäiselle uhrille,
ja kun hän kertoo tapahtumista,
ne ovat usein niin ihmeellisiä,
ettei lähipiiri voi usko sellaista,
ja siksi ihmisestä tehdään harhaluuloinen!
Se tapahtunut useille meille,
jotka kokoonnumme Helsingissä,
valtakunnallisessa ryhmässä,
ja pystymme vapaasti jakamaan,
siitä tietoa ja tapahtumia,
joita vain toinen ihminen,
ja saman kohteeksi joutunut,
pystyy ymmärtämään!
ja psyykkisesti vaikuttavia tapahtumia,
kaasuvalotusta, uhkailua ja pelottelua,
joka näkyy vain yksittäiselle uhrille,
ja kun hän kertoo tapahtumista,
ne ovat usein niin ihmeellisiä,
ettei lähipiiri voi usko sellaista,
ja siksi ihmisestä tehdään harhaluuloinen!
Se tapahtunut useille meille,
jotka kokoonnumme Helsingissä,
valtakunnallisessa ryhmässä,
ja pystymme vapaasti jakamaan,
siitä tietoa ja tapahtumia,
joita vain toinen ihminen,
ja saman kohteeksi joutunut,
pystyy ymmärtämään!
Ihmisen aivojen parantamista
Ihmisen aivojen toimintaa voidaan parantaa uusilla teknologioilla, mm. ihmisen muistia, oppimista ja muokata ihmisen käyttäytymistä!
Michael Hutchison kuvaa kapeat taajuudet, joilla aivoihin voidaan vaikuttaa.
Beta-aallot, 13-35 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, yhdistetään ihmisen normaaliin aktiivisuuteen, korkeimmat aallot voivat olla myös merkkinä stressistä tai muista ongelmista.
Alfa-aallot, 8-12 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, ihminen on rentoutunut, ihminen on ideaali oppimaan, ja myös muihin henkisiin toimintoihin.
Theta-aallot 4-7 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, merkitsevät henkistä mielikuvistusta, pääsyä muistoihin, ja sisäistä henkistä tilaa. Lapsilla tämä yhdistetään usein unennäöntiloihin.
Delta-aallot 0.5-3 Hertsiä tai pulssia sekunnissa tarkoittavat, että ihminen on syvässä unessa.
Mitä rentoutuneempi ihminen on, sitä alhaisemmat pulssit, tai mitä korkeammat pulssit, sitä enemmän ihminen on hälytystilassa!
Nykyisin luokitellaan myös Gamma-aallot 25-100 Hertsiä. ovat REM-unenaikaisia aaltoja!
Aivoaaltoja voidaan stimuloida elektromagneettisesti, jolloin voidaan aiheuttaa taajuuksien muutoksia, muutoksia aivojen kemiassa, ja ajatuksissa, tunteissa ja emotionaalisessa ja fyysisessä tilassa.
Michael Hutchison kuvaa kapeat taajuudet, joilla aivoihin voidaan vaikuttaa.
Beta-aallot, 13-35 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, yhdistetään ihmisen normaaliin aktiivisuuteen, korkeimmat aallot voivat olla myös merkkinä stressistä tai muista ongelmista.
Alfa-aallot, 8-12 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, ihminen on rentoutunut, ihminen on ideaali oppimaan, ja myös muihin henkisiin toimintoihin.
Theta-aallot 4-7 Hertsiä tai pulssia sekunnissa, merkitsevät henkistä mielikuvistusta, pääsyä muistoihin, ja sisäistä henkistä tilaa. Lapsilla tämä yhdistetään usein unennäöntiloihin.
Delta-aallot 0.5-3 Hertsiä tai pulssia sekunnissa tarkoittavat, että ihminen on syvässä unessa.
Mitä rentoutuneempi ihminen on, sitä alhaisemmat pulssit, tai mitä korkeammat pulssit, sitä enemmän ihminen on hälytystilassa!
Nykyisin luokitellaan myös Gamma-aallot 25-100 Hertsiä. ovat REM-unenaikaisia aaltoja!
Aivoaaltoja voidaan stimuloida elektromagneettisesti, jolloin voidaan aiheuttaa taajuuksien muutoksia, muutoksia aivojen kemiassa, ja ajatuksissa, tunteissa ja emotionaalisessa ja fyysisessä tilassa.
Hiljainen tappaja
Mies oli nukahtanut pitkän työpäivän jälkeen. Hän oli ollut hyvin väsynyt ja vaipunut sikeään uneen. Hän heräsi jälleen kerran yöllä, mutta kukaan ei puhunut hänelle. Hän oli nähnyt unta naisesta ja nainen oli ollut unessa niin kaunis ja puhunut kauniisti hänelle. Nainen oli kosketellut hänen hiuksiaan ja suudellut häntä otsalle. Mies tunsi kuinka kevyesti hänen ihoaan kosketeltiin ja huulillaan hän tunsi hentoja hipaisuja, aivan kuin joku olisi koskettanut häntä huulillaan.
Hän ei muistanut enää, miten hyvältä kosketus voi tuntua iholla? Hän nautti ja tunsi syvää liikutusta sydämessään. Aivan kuin joku henki olisi lähestynyt häntä eikä hän tiennyt, mitä kaikkea hänen mielessään liikkui. Hän oli aivan kuin vietelty johonkin, jota hän itse ei voinut kuvitella.
Hän ei muistanut enää, miten hyvältä kosketus voi tuntua iholla? Hän nautti ja tunsi syvää liikutusta sydämessään. Aivan kuin joku henki olisi lähestynyt häntä eikä hän tiennyt, mitä kaikkea hänen mielessään liikkui. Hän oli aivan kuin vietelty johonkin, jota hän itse ei voinut kuvitella.
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Miten pystyisin auttamaan?
Miten pystyisin auttamaan,
niin montaa ihmistä,
jotka apua tarvitsevat?
Minä näen kärsivät silmät,
minä näen nälkäiset kasvot,
ja törröttävät luut,
kaiken yltäkylläisyyden keskelläkin.
En minä niitä voi paeta,
kun olen kävellyt Afrikan aavikolla,
nähnyt kengättömät pienet jalat,
ja kirkkaat tummat silmät,
likaiset ja nuhruiset vaatteet,
kärpäset silmien ympärillä,
ja kuitenkin kauniit lapsen kasvot,
jotka suovat iloisen hymyn,
tuntemattomalle kulkijalle!
niin montaa ihmistä,
jotka apua tarvitsevat?
Minä näen kärsivät silmät,
minä näen nälkäiset kasvot,
ja törröttävät luut,
kaiken yltäkylläisyyden keskelläkin.
En minä niitä voi paeta,
kun olen kävellyt Afrikan aavikolla,
nähnyt kengättömät pienet jalat,
ja kirkkaat tummat silmät,
likaiset ja nuhruiset vaatteet,
kärpäset silmien ympärillä,
ja kuitenkin kauniit lapsen kasvot,
jotka suovat iloisen hymyn,
tuntemattomalle kulkijalle!
Elossa
Matkani jatkuu,
levottamana,
enkä malta pysähtyä,
koska ehdin enemmän,
pysähtymättä.
Näin minä etenen,
kuljen yhä,
ja koen yhä enemmän,
että tietäisin,
olevani yhä matkalla,
elossa.
levottamana,
enkä malta pysähtyä,
koska ehdin enemmän,
pysähtymättä.
Näin minä etenen,
kuljen yhä,
ja koen yhä enemmän,
että tietäisin,
olevani yhä matkalla,
elossa.
Sanaleikkejä
Viimeisen sanaleikin tulos!
Kerroin blogin seuraajissa olevan henkilöitä,
joilla on sotilaspuku kuvassa päällä,
niin oli muodostettu lause;
"...armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan."
Oikea lause, "...armeijan puku päällä olevia kavereita seuraa blogiani,
ja lääkäri lähettää minut turhaan sairaalaan!"
Lopputulema oli seuraava:
"...tarkkailujaksolla, tänään kotoituu. Potilaalla todettu yli 50-vuotiaana ADHD. Potilasta hoidettu Laukaan pkl:lla. Potilaalla ollut harhaluuloisuushäiriö vuosi sitten. Nyt tilanne nähtävästi parempi kuin silloin, somaattisia vaivoja saatu hoidettua myös. Potilas on korkeasti koulutettu mutta ihmissuhdeongelmien vuoksi työskentelee siivoojana. ...mihin potilas syksyllä ohjataan. Potilas on tietoinen, ettei asiaa päivystysaikana hoideta,"
Edellisen kerran lähetetteessä luki, että potilas oli menossa polttamaan roskia, ja puhui kotitalon polttamisesta!
Oikea lause oli "Jos talossa asuu paha noita tai henki, niin korttitalo on poltettava!"
Tässäkin on selkeä selitys ihmisten kuulon valikoivuuteen!
Ensimmäinen kerta oli kun kerroin siitä Lontoon ns. pilakoulutuksesta, joka todella toteutettiin tavalla, jota en itse tiedä. Myöhemmin lisätty siitä mahdollinen elektroninen häirintä! Se oli karkea pila, joka tehtiin tosiaan Lontoossa pikkuhotellissa. Siitäkin on tallessa vieläkin kaikki huonekohtaiset kuitit, lentoliput, ruokailukuitit, eli koko matkan ajalta tiedot! Ja muistan, mitä missäkin huoneessa tapahtui itselleni.
Että vilkkaalla mielikuvituksella ja lennokkaalla huumorilla varustettu ihminen on todellisuudessa vaaraassa.
On joukossa niitä, joita on viranomaisten paperissa ammuttu kuusta laserilla silmään, oikeasti kyse oli naapurikerrostalon pihasta, on pahoinpidelty ja luultu, että ei ole muusikko ja laivalla töissä, mistä toimitettu ensiapuun. Joutuminen näissä tilanteissa psykiatriseen hoitoon on ilmeinen, ettei turhasta kannata mennä valittamaan vaivojaan, vaan kärsiä kaikki omissa nahoissaan. Jopa valvontakameran tai riistakameran asentaminen talon sisälle tai pihaan on saanut ihmiset kärsimään! Vanhustenhoidon suhteen olen erityisen huolestunut, koska heidän vitsinsäkin on kirjattu hoitopäiväkirjoihin, ja niitä on sitten pidetty höpö-puheina. Miten ihminen yleensäkään uskaltaa enää puhua kenellekään, laskea leikkiä, tai leikitellä sanoilla tai ajatuksilla. Hyvin yksitotiseksi menee tämäkin maailma. Kukaan ei saa poiketa joukosta!
Totesimme yhdessä, että ruumis kyllä korjataan, jos sellainen sattuu syntymään!
Nyt olen ahkerasti arkistoinut kaiken, mitä olen kerännyt todisteiksi kaikista tapauksista, ja jopa kuvannut tapahtumat muistiinpanoihini, sekä katsonut jopa sen "talon valtauksen" varauksen booking.com ja ottamani kuvat talosta, ja kylästä, dokumentoinut nukkumapaikkana toisena yönä lentoterminaalin ulko-oven edessä ja vastapäätä oleva huoltoasema on kuvattu myös!
Yhä enemmän itse kaipaan ihmisten alkuperäisiä kirjoituksia, ja sellaisia lienee myös saatavissa kaikkialta, myös terveydenhuollosta, potilasasiakirjoja, joissa todetaan kaikki ns. harhat!
Kerroin blogin seuraajissa olevan henkilöitä,
joilla on sotilaspuku kuvassa päällä,
niin oli muodostettu lause;
"...armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan."
Oikea lause, "...armeijan puku päällä olevia kavereita seuraa blogiani,
ja lääkäri lähettää minut turhaan sairaalaan!"
Lopputulema oli seuraava:
"...tarkkailujaksolla, tänään kotoituu. Potilaalla todettu yli 50-vuotiaana ADHD. Potilasta hoidettu Laukaan pkl:lla. Potilaalla ollut harhaluuloisuushäiriö vuosi sitten. Nyt tilanne nähtävästi parempi kuin silloin, somaattisia vaivoja saatu hoidettua myös. Potilas on korkeasti koulutettu mutta ihmissuhdeongelmien vuoksi työskentelee siivoojana. ...mihin potilas syksyllä ohjataan. Potilas on tietoinen, ettei asiaa päivystysaikana hoideta,"
Edellisen kerran lähetetteessä luki, että potilas oli menossa polttamaan roskia, ja puhui kotitalon polttamisesta!
Oikea lause oli "Jos talossa asuu paha noita tai henki, niin korttitalo on poltettava!"
Tässäkin on selkeä selitys ihmisten kuulon valikoivuuteen!
Ensimmäinen kerta oli kun kerroin siitä Lontoon ns. pilakoulutuksesta, joka todella toteutettiin tavalla, jota en itse tiedä. Myöhemmin lisätty siitä mahdollinen elektroninen häirintä! Se oli karkea pila, joka tehtiin tosiaan Lontoossa pikkuhotellissa. Siitäkin on tallessa vieläkin kaikki huonekohtaiset kuitit, lentoliput, ruokailukuitit, eli koko matkan ajalta tiedot! Ja muistan, mitä missäkin huoneessa tapahtui itselleni.
Että vilkkaalla mielikuvituksella ja lennokkaalla huumorilla varustettu ihminen on todellisuudessa vaaraassa.
On joukossa niitä, joita on viranomaisten paperissa ammuttu kuusta laserilla silmään, oikeasti kyse oli naapurikerrostalon pihasta, on pahoinpidelty ja luultu, että ei ole muusikko ja laivalla töissä, mistä toimitettu ensiapuun. Joutuminen näissä tilanteissa psykiatriseen hoitoon on ilmeinen, ettei turhasta kannata mennä valittamaan vaivojaan, vaan kärsiä kaikki omissa nahoissaan. Jopa valvontakameran tai riistakameran asentaminen talon sisälle tai pihaan on saanut ihmiset kärsimään! Vanhustenhoidon suhteen olen erityisen huolestunut, koska heidän vitsinsäkin on kirjattu hoitopäiväkirjoihin, ja niitä on sitten pidetty höpö-puheina. Miten ihminen yleensäkään uskaltaa enää puhua kenellekään, laskea leikkiä, tai leikitellä sanoilla tai ajatuksilla. Hyvin yksitotiseksi menee tämäkin maailma. Kukaan ei saa poiketa joukosta!
Totesimme yhdessä, että ruumis kyllä korjataan, jos sellainen sattuu syntymään!
Nyt olen ahkerasti arkistoinut kaiken, mitä olen kerännyt todisteiksi kaikista tapauksista, ja jopa kuvannut tapahtumat muistiinpanoihini, sekä katsonut jopa sen "talon valtauksen" varauksen booking.com ja ottamani kuvat talosta, ja kylästä, dokumentoinut nukkumapaikkana toisena yönä lentoterminaalin ulko-oven edessä ja vastapäätä oleva huoltoasema on kuvattu myös!
Yhä enemmän itse kaipaan ihmisten alkuperäisiä kirjoituksia, ja sellaisia lienee myös saatavissa kaikkialta, myös terveydenhuollosta, potilasasiakirjoja, joissa todetaan kaikki ns. harhat!
tiistai 25. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Vierailu oli nopeasti ohi ja sisar perheinen ja vanha sukulaisnainen lähtivät pois. Mies oli yhä hämmentyneempi sisarensa kysymyksistä ja äänistä. Toki hän oli kuullut vastaavia ääniä jo pitemmän aikaa, mutta hän oli tottunut jo niihin, eikä kiinnittänyt pieniin asioihin huomiota. Miestä vaivasi kuitenkin kauan aikaa äänet, ja, se, että ne kuuli joku toinenkin ihminen. Miten se oli mahdollista?
Sitä hän mietti seuraavan yön, ja äänet olivat läsnä, koska hän ei nukkunut lainkaan. Hän ihmetteli, miten sisar aisti jotain outoa hänen asunnossaan, ja miten vähän hän kertoi naisen äänestä ja kaikesta muusta. Hän ei kertonut, koska hän ei voinut tietää totuutta asioista. Hän ajatteli, että ehkä jumalan ääni puhutteli häntä, eikä hän voinut muuta kuin kuunnella.
Ehkä kaiken taustalla olikin jokin kiusaus, että hän olisi syntinen eikä sopiva kenenkään aviopuolisoksi. Hänet oli tuomittu kuulemaan tuota naisen ääntä loppuelämänsä. Hän yritti keksiä sopivia asioita, joista voisi tietää naisen olevan totta, mutta vain pari lyhyttä näkemistä pikaisesti kauempaa eivät enää riittäneet hänelle siihen, että hän uskoisi kaiken olevan totta.
Hänen mielensä vaihteli päivästä toiseen ja välillä hän uskoi vahvasti, ja välillä hänet valtasi toivottomuus ja epäusko. Hän ei enää itsekään tiennyt, kannattiko hänen laskea elämänsä tämän naisen varaan, vai olisiko parempi etsiä puoliso muualta. Mutta mistä hän sen löytäisi, sitä hän ei tiennyt itsekään!
Aamulla hän lähti töihin hyvin väsyneenä, ja teki päivän työt kuin kone. Hän ei juuri miettinyt asioita, vaan kaikki sujui vanhoilla rutiineilla. Hän ajoi tuttuja teitä ja matka sujui joutuisasti, vaikka teillä olikin tavallista enemmän kuoppia sateiden jälkeen. Hän oli illalla hyvin väsynyt työpäivän jälkeen, ja nukkui seuraavan yön taas paremmin. Yöllä hän heräsi jälleen muutaman tunnin jälkeen, mutta tällä kertaa äänet olivat läsnä hänen yössään.
Sitä hän mietti seuraavan yön, ja äänet olivat läsnä, koska hän ei nukkunut lainkaan. Hän ihmetteli, miten sisar aisti jotain outoa hänen asunnossaan, ja miten vähän hän kertoi naisen äänestä ja kaikesta muusta. Hän ei kertonut, koska hän ei voinut tietää totuutta asioista. Hän ajatteli, että ehkä jumalan ääni puhutteli häntä, eikä hän voinut muuta kuin kuunnella.
Ehkä kaiken taustalla olikin jokin kiusaus, että hän olisi syntinen eikä sopiva kenenkään aviopuolisoksi. Hänet oli tuomittu kuulemaan tuota naisen ääntä loppuelämänsä. Hän yritti keksiä sopivia asioita, joista voisi tietää naisen olevan totta, mutta vain pari lyhyttä näkemistä pikaisesti kauempaa eivät enää riittäneet hänelle siihen, että hän uskoisi kaiken olevan totta.
Hänen mielensä vaihteli päivästä toiseen ja välillä hän uskoi vahvasti, ja välillä hänet valtasi toivottomuus ja epäusko. Hän ei enää itsekään tiennyt, kannattiko hänen laskea elämänsä tämän naisen varaan, vai olisiko parempi etsiä puoliso muualta. Mutta mistä hän sen löytäisi, sitä hän ei tiennyt itsekään!
Aamulla hän lähti töihin hyvin väsyneenä, ja teki päivän työt kuin kone. Hän ei juuri miettinyt asioita, vaan kaikki sujui vanhoilla rutiineilla. Hän ajoi tuttuja teitä ja matka sujui joutuisasti, vaikka teillä olikin tavallista enemmän kuoppia sateiden jälkeen. Hän oli illalla hyvin väsynyt työpäivän jälkeen, ja nukkui seuraavan yön taas paremmin. Yöllä hän heräsi jälleen muutaman tunnin jälkeen, mutta tällä kertaa äänet olivat läsnä hänen yössään.
Hiljainen tappaja
Pian olisi heidän juhlapäivänsä. Hänen sisarensa oli lupautunut tulemaan käymään. Mukava tavata vuosien jälkeen. Hänen sisarensa kanssa välit eivät olleet kovin lämpimät, sisarella oli useita lapsia, eikä hänellä ainuttakaan. Moni sukulainen ei tiennyt syytä lapsettomuuteen, eikä he olleet perillä edes edesmenneen vaimon sairaudesta vasta kuin aivan viimeisinä aikoina. Sisar asui kauempana ja matka kesti useita tunteja, ja oli raskasta matkustaa, jos oli pieni lapsia tai lapsia mukana, tai oli raskaana. Siksi he näkivät todella harvoin, koska matkustaminen vaati paljon valmisteluja ja aikaa, eikä rahaakaan ollut liikaa.
Juhlapäivä olisi jo huomenna. Mies osti kotiin teetä ja ruokaa, hänen sisarensa oli luvannut tulla miehensä ja kahden nuorimman lapsen kanssa keskipäivän aikaan. He eivät voineet jäädä kuin muutamaksi tunniksi hänen luokseen. Sisar perheineen menisi heidän vanhan kaukaisen sukulaisen luokse. Mutta miten paljon hänen sisarensa tiesi hänen elämästään nyt, ja mitä hän ajattelisi hänen perheettömyydestä, siitä, että hän teki itse kaikki työt kotonaan, eikä hänellä ollut naista apuna kodin töissä. Kaikki oli suurta kysymysmerkkiä!
Illalla hän lähti nukkumaan normaaliin aikaan. Olkapäätä vihoitteli ja hän otti yhden särkylääkkeen. Hän nukahti nopeasti ja nukkui todella hyvin. Yöllä hän heräsi muutaman tunnin unen jälkeen, ja ihmetteli hiljaisuutta. Äänet eivät puhuneet hänelle mitään, ei edes nainen ollut äänessä. Hän mietti hetken aikaan asiaa, mutta nukahti melkein heti uudestaan. Aamulla äänet olivat taas palanneet ja nainen puhui kuin mitään ei olisi sattunut yöllä. Mies oli hämillään asiasta, mutta päätti antaa asian olla, ehkä siihen oli joku luonnollinen selitys.
Päivällä vieraat saapuivat ja hän keitti teetä, laittoi hedelmiä ja pähkinöitä tarjolle, toi leipää, ja suolaista lihaa tarjolle. Hän yritti keksiä, mitä hän tarjoaisi lapsille, mutta tiesi, että teetä he joivat kaikki. Toiset laittoivat sokeria enemmän kuin toiset. Harva joi teetä ilman sokeria.
Lapset olivat meluisia, ja he eivät olleet kovin tottelevaisia alun tutustumisen jälkeen. Mies antoi heidän leikkiä oman sänkynsä päällä. Mukana oli tullut myös vanha sukulaisnainen. Miehen sisar oli jotenkin hermostuneen oloinen oltuaan paikassa tunnin ajan. Hän sanoi, että jokin sirinä haittasi siellä häntä. Mikä piti tuollaista ääntä? Mies ajatteli sen tulevan ilmastoinnista. Silloin hänen sisarensa rauhoittui ja unohti koko äänen varsinkin, kun lapset tulivat syömään ja juomaan heidän kanssaan.
Kun tuli taas hiljaisempi hetki, miehen sisar kuunteli liikennettä ja ihmetteli outoa kimeää ääntä, hän ei ymmärtänyt, että muut eivät kuulleet sitä.
Juhlapäivä olisi jo huomenna. Mies osti kotiin teetä ja ruokaa, hänen sisarensa oli luvannut tulla miehensä ja kahden nuorimman lapsen kanssa keskipäivän aikaan. He eivät voineet jäädä kuin muutamaksi tunniksi hänen luokseen. Sisar perheineen menisi heidän vanhan kaukaisen sukulaisen luokse. Mutta miten paljon hänen sisarensa tiesi hänen elämästään nyt, ja mitä hän ajattelisi hänen perheettömyydestä, siitä, että hän teki itse kaikki työt kotonaan, eikä hänellä ollut naista apuna kodin töissä. Kaikki oli suurta kysymysmerkkiä!
Illalla hän lähti nukkumaan normaaliin aikaan. Olkapäätä vihoitteli ja hän otti yhden särkylääkkeen. Hän nukahti nopeasti ja nukkui todella hyvin. Yöllä hän heräsi muutaman tunnin unen jälkeen, ja ihmetteli hiljaisuutta. Äänet eivät puhuneet hänelle mitään, ei edes nainen ollut äänessä. Hän mietti hetken aikaan asiaa, mutta nukahti melkein heti uudestaan. Aamulla äänet olivat taas palanneet ja nainen puhui kuin mitään ei olisi sattunut yöllä. Mies oli hämillään asiasta, mutta päätti antaa asian olla, ehkä siihen oli joku luonnollinen selitys.
Päivällä vieraat saapuivat ja hän keitti teetä, laittoi hedelmiä ja pähkinöitä tarjolle, toi leipää, ja suolaista lihaa tarjolle. Hän yritti keksiä, mitä hän tarjoaisi lapsille, mutta tiesi, että teetä he joivat kaikki. Toiset laittoivat sokeria enemmän kuin toiset. Harva joi teetä ilman sokeria.
Lapset olivat meluisia, ja he eivät olleet kovin tottelevaisia alun tutustumisen jälkeen. Mies antoi heidän leikkiä oman sänkynsä päällä. Mukana oli tullut myös vanha sukulaisnainen. Miehen sisar oli jotenkin hermostuneen oloinen oltuaan paikassa tunnin ajan. Hän sanoi, että jokin sirinä haittasi siellä häntä. Mikä piti tuollaista ääntä? Mies ajatteli sen tulevan ilmastoinnista. Silloin hänen sisarensa rauhoittui ja unohti koko äänen varsinkin, kun lapset tulivat syömään ja juomaan heidän kanssaan.
Kun tuli taas hiljaisempi hetki, miehen sisar kuunteli liikennettä ja ihmetteli outoa kimeää ääntä, hän ei ymmärtänyt, että muut eivät kuulleet sitä.
maanantai 24. joulukuuta 2018
Suvaitsevuutta
Meillä on oma luottamuksemme,
ja meillä on annettu oma uskomme,
meillä on vapaus olla oma itsemme,
omine puutteinemme ja vikoinemme,
jos me yritämme elää parhaiten,
siten kuin omat voimavaramme,
fyysiset ja psyykkiset voimat,
antavat meidän itse elää.
Kun katsoo eri kirkkokuntia,
ja ymmärtää enemmän sanomaa,
tietää että ei ole pelkästään pahaa,
vaan kaikilla uskonnoilla on myös hyvää,
että hyvän elämän tarkoitusta edistävää,
olisi jokaisen itse etsittävä siitä,
ettei turhaan tuomitsisi muita.
Maailman rauhan kannalta,
suvaitsevaisuutta tulisi vaalia,
ettei turhaan hukattaisi aikaa,
ja ihmiskunnan resursseja sellaiseen,
joka vain tuhoaa tätä yhteistä maailmaa,
eikä meillä ole enää toivoa paremmasta,
että pystyisimme elämään,
tällä maapalloksi kutsutulla planeetalla,
juuri sataa vuotta pitempää aikaa,
joita jotkut nyt jo ennustavat!
ja meillä on annettu oma uskomme,
meillä on vapaus olla oma itsemme,
omine puutteinemme ja vikoinemme,
jos me yritämme elää parhaiten,
siten kuin omat voimavaramme,
fyysiset ja psyykkiset voimat,
antavat meidän itse elää.
Kun katsoo eri kirkkokuntia,
ja ymmärtää enemmän sanomaa,
tietää että ei ole pelkästään pahaa,
vaan kaikilla uskonnoilla on myös hyvää,
että hyvän elämän tarkoitusta edistävää,
olisi jokaisen itse etsittävä siitä,
ettei turhaan tuomitsisi muita.
Maailman rauhan kannalta,
suvaitsevaisuutta tulisi vaalia,
ettei turhaan hukattaisi aikaa,
ja ihmiskunnan resursseja sellaiseen,
joka vain tuhoaa tätä yhteistä maailmaa,
eikä meillä ole enää toivoa paremmasta,
että pystyisimme elämään,
tällä maapalloksi kutsutulla planeetalla,
juuri sataa vuotta pitempää aikaa,
joita jotkut nyt jo ennustavat!
Toivo
Jos ei olisi toivoa paremmasta,
tai uskoa elämän mahdollisuuksiin,
ihmisen omiin kykyihin selvitä,
tuskin kukaan olisi selvinnyt,
keskitysleirien kauhuista.
Oman aikakautemme kauhut,
tapahtuvat ehkä eri tavalla,
eikä kaikkia voida edes nähdä,
tai mitenkään edes mitata,
ne ovat vain ihmisen itse tietämiä.
Jos ei olisi toivoa elämästä,
siitä että ihminen selviytyy,
ja pystyy elämään enemmän,
kuin kukaan koskaan uskoisi,
on jo voittanut toisen puolen,
se että on selvinnyt elämään.
tai uskoa elämän mahdollisuuksiin,
ihmisen omiin kykyihin selvitä,
tuskin kukaan olisi selvinnyt,
keskitysleirien kauhuista.
Oman aikakautemme kauhut,
tapahtuvat ehkä eri tavalla,
eikä kaikkia voida edes nähdä,
tai mitenkään edes mitata,
ne ovat vain ihmisen itse tietämiä.
Jos ei olisi toivoa elämästä,
siitä että ihminen selviytyy,
ja pystyy elämään enemmän,
kuin kukaan koskaan uskoisi,
on jo voittanut toisen puolen,
se että on selvinnyt elämään.
Jäähyväiset
Ihminen joutuu luopumaan,
monesta asiasta elämässään,
ja monesta ihmisestä elinaikanaan,
eikä kaikkia voi edes silmin nähdä,
osa on syvemmällä ihmisen sielussa.
Kaikki hyvä, terveys, onni ja rakkaus,
voivat olla vain hetken lainaa,
tai nähdä nukkuvan lapsen kasvot,
jotka ovat vain hetken aikaa lähelläsi.
On luovuttava suvun perinteistä,
perinteisistä jouluista kaikki yhdessä,
on menetettävä suvun vanhimpia,
joiden aika on luopua elämästä.
Ihminen voi jäädä yksin jouluna,
jopa henkisesti yksin ajatuksineen,
ymmärrystä ei ole omassa ympäristössä,
vaan kaiken voi menettää kokonaan,
eikä enää tunne edes omaa perhettään.
Moni kohtaa samoja vaikeuksia,
eikä sukulaiset tai ystävät kykene ymmärtämään,
että ihminen on kuitenkin oma itsensä,
hänelle on vain sattunut tapahtumaan enemmän,
kuin kukaan muu pystyy ymmärtämään.
monesta asiasta elämässään,
ja monesta ihmisestä elinaikanaan,
eikä kaikkia voi edes silmin nähdä,
osa on syvemmällä ihmisen sielussa.
Kaikki hyvä, terveys, onni ja rakkaus,
voivat olla vain hetken lainaa,
tai nähdä nukkuvan lapsen kasvot,
jotka ovat vain hetken aikaa lähelläsi.
On luovuttava suvun perinteistä,
perinteisistä jouluista kaikki yhdessä,
on menetettävä suvun vanhimpia,
joiden aika on luopua elämästä.
Ihminen voi jäädä yksin jouluna,
jopa henkisesti yksin ajatuksineen,
ymmärrystä ei ole omassa ympäristössä,
vaan kaiken voi menettää kokonaan,
eikä enää tunne edes omaa perhettään.
Moni kohtaa samoja vaikeuksia,
eikä sukulaiset tai ystävät kykene ymmärtämään,
että ihminen on kuitenkin oma itsensä,
hänelle on vain sattunut tapahtumaan enemmän,
kuin kukaan muu pystyy ymmärtämään.
Hiljainen tappaja
Yöllä hän oli nukkunut ehkä kolmsen tuntia, kun hän heräsi erikoiseen tunteeseen. Aivan kuin hän ei saisi henkeä kovin hyvin. Hän vaihtoi nukkuma-asentoa ja yritti nukahtaa uudestaan. Hän nukahti pian uudestaan, mutta heräsi hetken kuluttua samaan tunteeseen. Sama toistui useita kertoja ja hän oli pian huolissaan, oliko hänellä hengitysvaikeuksia, oliko hän sairastumassa astmaan tai johonkin muuhun sairauteen? Hän ei enää pystynyt nukkumaan ajatuksiltaan.
Nainen puhui hänelle normaalisti, eikä hän vaikuttanut huolestuneelta. Mutta mies ei tiennyt, mitä olisi tehtävä. Hän alkoi keittämään aamuteetä ja valmistui tulevaan päivään, vaikka vielä oli pari tuntia aikaa. Hän ei voinut enää nukkua, eikä hän ymmärtänyt tapahtumia yöllä. Hän mietti, oliko suvussa ollut keuhkosairauksia, mutta ei voinut muistaa niitä.
Hetken päästä kun hän joi aamuteetä, hän tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi lujaa. Hän ihmetteli sydämen sykettä, mutta se rauhoittui, kun hän vain istui hiljaa paikoillaan. Nyt hän kuitenkin pian pelästyi uudestaan, ja mietti, oliko hänellä vikaa sydämessä. Ehkä hänen pitäisi käydä lääkärissä näiden vaivojen takia. Oli muitakin outoja kipuja kehossa ja hetkellisiä tahattomia liikkeitä käsissä. Jos hänelle oli joku krooninen sairaus?
Kello kävi kohti aamua, ja hän mietti asioita. Kohta hän lähti lastaamaan autoa ja työkaveri auttoi häntä auton lastauksessa. Työt sujuivat ripeästi, ja pian melkein kaikki oli jo lastattu. Silloin se tapahtui. Hänen työkaverinsa löi pääntä hänen autonsa lavan reunaan. Silmäkulmaan tuli ikävän näköinen haava, ja verta vuoti runsaasti. Hän ryntäsi etsimään nopeasti jotain ensiavuksi, ja löysi pöydältä pyyhepapereita. Ne eivät juuri auttaneet kuin hetkeksi.
Hän yritti löytää jotain sidetarvikkeita, ja kesti aikansa ennenkuin hän löysi kangasta, jolla sitoa haavan. Hänen työkaverinsa oli huonovointinen, ja ilmeisesti saanut lievän aivotärähdyksen, eikä häntä voinut jättää siihen. Onneksi jo muutama muukin oli paikalle saapunut, ja he päättivät viedä loukaantuneen lähimmälle lääkärille tarkastettavaksi!
Näin hän pääsi kuormineen liikkeelle kaikesta huolimatta tuntia myöhässä ja oli hämmentynyt ja huolissaan yön ja aamun tapahtumista. Kaikkea hän nyt itsekään ymmärtänyt tapahtumista. Mutta
hän oli koko päivän huolestuntu työkaverin tapaturmasta ja omista kokemuksistaan. Hän päätti kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa ennenkuin tekisi asioille mitään.
Nainen puhui hänelle normaalisti, eikä hän vaikuttanut huolestuneelta. Mutta mies ei tiennyt, mitä olisi tehtävä. Hän alkoi keittämään aamuteetä ja valmistui tulevaan päivään, vaikka vielä oli pari tuntia aikaa. Hän ei voinut enää nukkua, eikä hän ymmärtänyt tapahtumia yöllä. Hän mietti, oliko suvussa ollut keuhkosairauksia, mutta ei voinut muistaa niitä.
Hetken päästä kun hän joi aamuteetä, hän tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi lujaa. Hän ihmetteli sydämen sykettä, mutta se rauhoittui, kun hän vain istui hiljaa paikoillaan. Nyt hän kuitenkin pian pelästyi uudestaan, ja mietti, oliko hänellä vikaa sydämessä. Ehkä hänen pitäisi käydä lääkärissä näiden vaivojen takia. Oli muitakin outoja kipuja kehossa ja hetkellisiä tahattomia liikkeitä käsissä. Jos hänelle oli joku krooninen sairaus?
Kello kävi kohti aamua, ja hän mietti asioita. Kohta hän lähti lastaamaan autoa ja työkaveri auttoi häntä auton lastauksessa. Työt sujuivat ripeästi, ja pian melkein kaikki oli jo lastattu. Silloin se tapahtui. Hänen työkaverinsa löi pääntä hänen autonsa lavan reunaan. Silmäkulmaan tuli ikävän näköinen haava, ja verta vuoti runsaasti. Hän ryntäsi etsimään nopeasti jotain ensiavuksi, ja löysi pöydältä pyyhepapereita. Ne eivät juuri auttaneet kuin hetkeksi.
Hän yritti löytää jotain sidetarvikkeita, ja kesti aikansa ennenkuin hän löysi kangasta, jolla sitoa haavan. Hänen työkaverinsa oli huonovointinen, ja ilmeisesti saanut lievän aivotärähdyksen, eikä häntä voinut jättää siihen. Onneksi jo muutama muukin oli paikalle saapunut, ja he päättivät viedä loukaantuneen lähimmälle lääkärille tarkastettavaksi!
Näin hän pääsi kuormineen liikkeelle kaikesta huolimatta tuntia myöhässä ja oli hämmentynyt ja huolissaan yön ja aamun tapahtumista. Kaikkea hän nyt itsekään ymmärtänyt tapahtumista. Mutta
hän oli koko päivän huolestuntu työkaverin tapaturmasta ja omista kokemuksistaan. Hän päätti kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa ennenkuin tekisi asioille mitään.
sunnuntai 23. joulukuuta 2018
"ANGELS DON'T PLAY THIS HAARP"
Lomapäivien ajaksi sain luettavaksi kirjan,
joka herättää enempi ajatuksia kuin moni muu teos.
Siinä on "ADVANCES IN TESLA TECHONOLOGY".
ja kirja sisältää paljon erilaista tietoa sovelluksista,
erilaisista kokeista ja kokeita tehneistä,
siinä teknistä tietoa, patentteja ja muuta,
1800 -luvun lopusta lähtien.
On mielenkiintoista lukea tällaista teosta,
jossa on varmasti paljon hyvääkin tarkoitusta,
mutta osa tekniikoista on haitallisia ihmisille,
ja vaikeasti ymmärrettävissä ja hallittavissa,
varsinkin jos ne joutuvat taitamattomien käsiin.
Tällaista kirjaa lukiessa joutuu itse pohtimaan,
omia kantojaan tällaisen teknologian kehitykseen,
ja voiko se palvella ihmiskuntaa paremmin,
vai onko jo perusajatus löytää huonoja sovelluksia!
On siis parasta itse lukea omakohtaisesti teos,
olipa asioista mitä mieltä tahansa,
eikä kirjoitettuun sanaankaan voi aina luottaa,
sillä siinäkin on vastassa toisen osa puolen sana,
kuten aina asioista yleisestikin puhutttaessa!
joka herättää enempi ajatuksia kuin moni muu teos.
Siinä on "ADVANCES IN TESLA TECHONOLOGY".
ja kirja sisältää paljon erilaista tietoa sovelluksista,
erilaisista kokeista ja kokeita tehneistä,
siinä teknistä tietoa, patentteja ja muuta,
1800 -luvun lopusta lähtien.
On mielenkiintoista lukea tällaista teosta,
jossa on varmasti paljon hyvääkin tarkoitusta,
mutta osa tekniikoista on haitallisia ihmisille,
ja vaikeasti ymmärrettävissä ja hallittavissa,
varsinkin jos ne joutuvat taitamattomien käsiin.
Tällaista kirjaa lukiessa joutuu itse pohtimaan,
omia kantojaan tällaisen teknologian kehitykseen,
ja voiko se palvella ihmiskuntaa paremmin,
vai onko jo perusajatus löytää huonoja sovelluksia!
On siis parasta itse lukea omakohtaisesti teos,
olipa asioista mitä mieltä tahansa,
eikä kirjoitettuun sanaankaan voi aina luottaa,
sillä siinäkin on vastassa toisen osa puolen sana,
kuten aina asioista yleisestikin puhutttaessa!
lauantai 22. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Nainen puhui hänelle usein öiseen aikaan. Hänen äänensä oli useimmiten äänessä, eikä hän ollut koskaan hetkeäkään kuulematta ääniä. Nainen ei ollut kertonut perheestään mitään. Taustalla oli joskus kuulunut hiljaista koiran haukuntaa, ja mies ajatteli, että naisella on koiria. Hän yritti varovaisesti kysellä asioista, mutta ei saanut tarkkoja vastauksia. Koiria käytettiin yleisesti ulkotöissä eläinten paimentamiseen, ja suojasivat ne tunkeutujia herättämällä asukkaat ajoissa.
Päivällä nainen puhui taas hänelle autossa, ja hän käänsi auton lämmittimen päälle, ja tuulettimen suurimmalle teholle kuullakseen naisen äänen paremmin. Äänet tuntuivat kuuluvan paremmin, kun taustalla oli enemmän muita ääniä. Naisen puhuessa rauhalliseen tapaan hän kuuli hiekan rapisevan jalkojen alla, ja kysyi, oliko nainen ulkona kävelemässä, vai töitä tekemässä. Nainen ei vastannut tähänkään kysymykseen. Hän ei halunnut kertoa omasta perheestään tai elämästään. Hän pyysi vain jatkuvasti miestä odottamaan!
Sää oli jo viileämpi ja päivälläkin sai olla paljon vaatetta. Maaseudulla oli tiet huonossa kunnossa syksyn sateiden jälkeen. Hän ajoi yhä kauemmaksi omasta kodistaan, ja oli nyt syrjäisillä seuduilla. Hän näki lunta vuorien rinteillä, ja kaukana aurinko nousi vuorien takaa.
Hänen elämänsä oli ollut viime päivinä hyvin samantapaista, eikä ollut juuri suurempia tapahtumia ollut. Hän olisi halunnut muutosta elämäänsä ja perustaa uuden perheen, mutta hän oli kiintynyt naisen ääneen, ja nainen vakuuttti hänen olevan tuleva puoliso. Siksi hän ei ollut juuri tavannut muita naisia, vaikka niitä olisi hänelle esitelty hänen vaimonsa kuoleman jälkeen. Monet olivat olleet huolissaan, kuinka hän selviäisi yksin kaiken tapahtuneen jälkeen ja hänelle oli esitelty muita naisia lähiseudulta. Hän ei kuitenkaan ollut pystynyt vielä tapaamaan muita, koska hän oli liian surullinen tapahtumista.
Nainen puhui hänelle kaiken aikaa, ja hän oli hyvin kiintynyt naisen ääneen. Hän olisi halunnut tavata naisen, mutta nainen pyysi häntä vain taas odottamaan. Olihan hän vilaukselta nähnyt naisen pari kertaa. Hän ei itse ymmärtänyt, miten nainen pystyi seuraamaan häntä kaikkialle, ja miten hän kuuli naisen äänen kaikkialla? Siksi hän oli välillä hiukan epäluuloinen, mutta nainen vakuutti aina kaiken olevan kunnossa.
Nainen sai hänet tuntemaan itsensä kunnolliseksi mieheksi, ja nainen tuntui lukevan hänen ajatusmaailmaansa paremmin kuin kukaan muu. Sen takia hän ei harkinnut muiden naisten tapaamista ennenkuin olisi tavannut tämän naisen ja keskustellut henkilökohtaisesti hänen kanssaan. Ei hänellä ollut vielä liian kiire, koska vielä oli paljon vuosia perustaa perhe ja hankkia lapsia. Siksi hän ei ollut huolissaan!
Päivällä nainen puhui taas hänelle autossa, ja hän käänsi auton lämmittimen päälle, ja tuulettimen suurimmalle teholle kuullakseen naisen äänen paremmin. Äänet tuntuivat kuuluvan paremmin, kun taustalla oli enemmän muita ääniä. Naisen puhuessa rauhalliseen tapaan hän kuuli hiekan rapisevan jalkojen alla, ja kysyi, oliko nainen ulkona kävelemässä, vai töitä tekemässä. Nainen ei vastannut tähänkään kysymykseen. Hän ei halunnut kertoa omasta perheestään tai elämästään. Hän pyysi vain jatkuvasti miestä odottamaan!
Sää oli jo viileämpi ja päivälläkin sai olla paljon vaatetta. Maaseudulla oli tiet huonossa kunnossa syksyn sateiden jälkeen. Hän ajoi yhä kauemmaksi omasta kodistaan, ja oli nyt syrjäisillä seuduilla. Hän näki lunta vuorien rinteillä, ja kaukana aurinko nousi vuorien takaa.
Hänen elämänsä oli ollut viime päivinä hyvin samantapaista, eikä ollut juuri suurempia tapahtumia ollut. Hän olisi halunnut muutosta elämäänsä ja perustaa uuden perheen, mutta hän oli kiintynyt naisen ääneen, ja nainen vakuuttti hänen olevan tuleva puoliso. Siksi hän ei ollut juuri tavannut muita naisia, vaikka niitä olisi hänelle esitelty hänen vaimonsa kuoleman jälkeen. Monet olivat olleet huolissaan, kuinka hän selviäisi yksin kaiken tapahtuneen jälkeen ja hänelle oli esitelty muita naisia lähiseudulta. Hän ei kuitenkaan ollut pystynyt vielä tapaamaan muita, koska hän oli liian surullinen tapahtumista.
Nainen puhui hänelle kaiken aikaa, ja hän oli hyvin kiintynyt naisen ääneen. Hän olisi halunnut tavata naisen, mutta nainen pyysi häntä vain taas odottamaan. Olihan hän vilaukselta nähnyt naisen pari kertaa. Hän ei itse ymmärtänyt, miten nainen pystyi seuraamaan häntä kaikkialle, ja miten hän kuuli naisen äänen kaikkialla? Siksi hän oli välillä hiukan epäluuloinen, mutta nainen vakuutti aina kaiken olevan kunnossa.
Nainen sai hänet tuntemaan itsensä kunnolliseksi mieheksi, ja nainen tuntui lukevan hänen ajatusmaailmaansa paremmin kuin kukaan muu. Sen takia hän ei harkinnut muiden naisten tapaamista ennenkuin olisi tavannut tämän naisen ja keskustellut henkilökohtaisesti hänen kanssaan. Ei hänellä ollut vielä liian kiire, koska vielä oli paljon vuosia perustaa perhe ja hankkia lapsia. Siksi hän ei ollut huolissaan!
Valon pilkahdus taivaalta
Valon pilkahdus taivaalta,
kirkasta auringon valoa,
hetken kirkastaisi maailman,
tänä vuoden pimeimpänä päivänä.
En minä voi ketään syyttää,
kuin omaa itseäni tietämättömyydestä,
siitä mitä oli ympärillä tapahtumassa,
kohtalon kourassahan on luontokin!
On vain katsottava rohkeasta eteenpäin,
pakkasen puremia talvipäiviä,
ja lisääntyvää valon määrää,
vuosi taittuu kevättä kohti.
En minä voi tietää vielä,
miten elämäni heiluttelee tai keinuttaa,
miten omat polkuni hangessa menevät,
ja selviänkö ehjin nahoin kaikesta.
Minun on vain turvauduttava korkeampaan,
tyydyttävä tapahtumien kulkuun,
että elämä on hyvin sattumanvaraista,
ja vaikeasti joskus oivallettavaa!
Muutoin en saisi sielussani rauhaa,
jos murehtisin tapahtumia joka päivä,
se ei edistäisi hyviä asioita elämässä,
oman elämäni tulevaisuudessa.
kirkasta auringon valoa,
hetken kirkastaisi maailman,
tänä vuoden pimeimpänä päivänä.
En minä voi ketään syyttää,
kuin omaa itseäni tietämättömyydestä,
siitä mitä oli ympärillä tapahtumassa,
kohtalon kourassahan on luontokin!
On vain katsottava rohkeasta eteenpäin,
pakkasen puremia talvipäiviä,
ja lisääntyvää valon määrää,
vuosi taittuu kevättä kohti.
En minä voi tietää vielä,
miten elämäni heiluttelee tai keinuttaa,
miten omat polkuni hangessa menevät,
ja selviänkö ehjin nahoin kaikesta.
Minun on vain turvauduttava korkeampaan,
tyydyttävä tapahtumien kulkuun,
että elämä on hyvin sattumanvaraista,
ja vaikeasti joskus oivallettavaa!
Muutoin en saisi sielussani rauhaa,
jos murehtisin tapahtumia joka päivä,
se ei edistäisi hyviä asioita elämässä,
oman elämäni tulevaisuudessa.
torstai 20. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja (todistaja)
"Viileämpi ilta syksyn vapauttaa, paahteesta päivän, antaa aikaa ajatella ja odottaa uutta aikaa. Suunnitella perheen asioita, tulevaa isovanhemmuutta, pienen vauvan syntymän ihanuutta. Ja ensimmäistä kertaa, ja mitä se tuo tullessaan ja miten itse muuttuu sen myötä. Ja olenko sama vai eri ihminen silloin. Kuinka hauskaa se voi olla, vai vaikeuksia täynnä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!"
"Ja mikä voisi olla haastavampaa, ja mitä voisi odottaa? Olen odottanut ehkä tietämättäni tätä aikaa ja hetkeä, jolloin uusi aika alkaa. Ja kaikki on uutta, vanha taakse jää, se olla voi jotain valloittavaa, ja onko se jotain uutta nyt. Kun uneksin uudesta ja muistan kasvot äitini, joka aina uniin palaa. Olen uuden edessä nyt!"
Hän oli ollut väsynyt viime päivinä, eikä hän ollut nukkunut viikkoon oikein hyvin. Hän kuunteli naisen puhetta ja hän alkoi yhä enemmän miettimään lapsia ja perhettä. Hän muisti oman äitinsä ja oman perheensä. Usein hän palasi omaan lapsuuteen ja omaan lapsuuden kotiin. Hän muisti kaikki tuoksut ja kodin ilmapiirin. Kuinka hän oli lapsena ollut tyytyväinen kaikkeen siihen vähäänkin, mitä hän oli saanut. Töitä oli saanut tehdä paljon kotona, eikä elämä ollut aina niin helppoa. Heillä oli muutama kotieläin, pieni viljelypalsta ja parin huoneen talo. Siinä oli kaikki, mihin hän oli lapsena tottunut. Elämä oli ollut yksinkertaista selviämistä päivästä toiseen.
Ei heillä ollut rahaa ollut ja lapset olivat lähteneet heti töihin, kun he kykenivät työskentelemään. Vain vähän oli koulua käyty parin vuoden aikana, eikä silloin voinut muuta vaatia, jos perhe oli vain pienellä tilalla elävä. Sama oli kaikkien naapurien kesken. Kenelläkään ei ollut isoja tuloja, vaan kaikki jaettiin, jos joku sai enemmän. Se piti kylän hengissä, ja toi turvaa kaikille. Se loi yhteishenkeä pienessä yhteisössä. Kuka tahansa saattoi poiketa kylässä ja äiti laittoi aina heti teetä tarjolle.
Yhdessä hän muisti heidän leikkineen muiden perheiden lasten kanssa. Ja yhä enempi hän alkoi kaipaamaan omaa perhettä. Hänellä ei ollut lapsia, vaikka liki jokaisella hänen ikäisellään oli jo muutama. Hän olisi ollut onnellinen edes yhdestä lapsesta. Hän muisti oman äitinsä, kuinka hän hoiti lapset hyvin ja oli oikeudenmukainen ja lempeä kaikille. Sellaista äitiä hän arvosti suuresti. Äiti oli läsnä joka päivä heidän lapsuudessaan.
Illalla hänen oli pestävä pyykkiä. Hän ei ollut pitkään aikaan ostanut uusia vaatteita. Nyt hän huomasi kaikkien paitojen olevan vähän rikki. Vatsan alueelle oli tullut pienen pieniä reikiä paitoihin. Nopeasti ne alkoivat suurentumaan, ja hän totesi, että tämänkin työn tekisi kunnollinen vaimo, pesisi hänen paitansa työpäivän jälkeen. Ja huolehtisi vaatteiden korjaamisesta.
Hän kuunteli naisen puhetta, mutta enemmän hän mietti nyt omaa lapsuuttaan. Hänellä oli ristiriitaisia mietteitä. Miten hänen suhteensa kehittyisi? Olisiko nainen oikeasti olemassa häntä varten? Välillä epäusko valtasi mielen, toisaalta taas nainen rauhoitti hänen mieltään. Pitäisikö kaikkea pitää pahana nyt, sitä hän mietti tänäänkin?
Hän vaipui omiin ajatuksiinsa ja pesi vaatteensa, ripusti ne naruille kuivumaan, ja pian oli jo käytävä nukkumaan. Ehkä hän olisi huomenna viisaampi ajatuksineen.
"Ja mikä voisi olla haastavampaa, ja mitä voisi odottaa? Olen odottanut ehkä tietämättäni tätä aikaa ja hetkeä, jolloin uusi aika alkaa. Ja kaikki on uutta, vanha taakse jää, se olla voi jotain valloittavaa, ja onko se jotain uutta nyt. Kun uneksin uudesta ja muistan kasvot äitini, joka aina uniin palaa. Olen uuden edessä nyt!"
Hän oli ollut väsynyt viime päivinä, eikä hän ollut nukkunut viikkoon oikein hyvin. Hän kuunteli naisen puhetta ja hän alkoi yhä enemmän miettimään lapsia ja perhettä. Hän muisti oman äitinsä ja oman perheensä. Usein hän palasi omaan lapsuuteen ja omaan lapsuuden kotiin. Hän muisti kaikki tuoksut ja kodin ilmapiirin. Kuinka hän oli lapsena ollut tyytyväinen kaikkeen siihen vähäänkin, mitä hän oli saanut. Töitä oli saanut tehdä paljon kotona, eikä elämä ollut aina niin helppoa. Heillä oli muutama kotieläin, pieni viljelypalsta ja parin huoneen talo. Siinä oli kaikki, mihin hän oli lapsena tottunut. Elämä oli ollut yksinkertaista selviämistä päivästä toiseen.
Ei heillä ollut rahaa ollut ja lapset olivat lähteneet heti töihin, kun he kykenivät työskentelemään. Vain vähän oli koulua käyty parin vuoden aikana, eikä silloin voinut muuta vaatia, jos perhe oli vain pienellä tilalla elävä. Sama oli kaikkien naapurien kesken. Kenelläkään ei ollut isoja tuloja, vaan kaikki jaettiin, jos joku sai enemmän. Se piti kylän hengissä, ja toi turvaa kaikille. Se loi yhteishenkeä pienessä yhteisössä. Kuka tahansa saattoi poiketa kylässä ja äiti laittoi aina heti teetä tarjolle.
Yhdessä hän muisti heidän leikkineen muiden perheiden lasten kanssa. Ja yhä enempi hän alkoi kaipaamaan omaa perhettä. Hänellä ei ollut lapsia, vaikka liki jokaisella hänen ikäisellään oli jo muutama. Hän olisi ollut onnellinen edes yhdestä lapsesta. Hän muisti oman äitinsä, kuinka hän hoiti lapset hyvin ja oli oikeudenmukainen ja lempeä kaikille. Sellaista äitiä hän arvosti suuresti. Äiti oli läsnä joka päivä heidän lapsuudessaan.
Illalla hänen oli pestävä pyykkiä. Hän ei ollut pitkään aikaan ostanut uusia vaatteita. Nyt hän huomasi kaikkien paitojen olevan vähän rikki. Vatsan alueelle oli tullut pienen pieniä reikiä paitoihin. Nopeasti ne alkoivat suurentumaan, ja hän totesi, että tämänkin työn tekisi kunnollinen vaimo, pesisi hänen paitansa työpäivän jälkeen. Ja huolehtisi vaatteiden korjaamisesta.
Hän kuunteli naisen puhetta, mutta enemmän hän mietti nyt omaa lapsuuttaan. Hänellä oli ristiriitaisia mietteitä. Miten hänen suhteensa kehittyisi? Olisiko nainen oikeasti olemassa häntä varten? Välillä epäusko valtasi mielen, toisaalta taas nainen rauhoitti hänen mieltään. Pitäisikö kaikkea pitää pahana nyt, sitä hän mietti tänäänkin?
Hän vaipui omiin ajatuksiinsa ja pesi vaatteensa, ripusti ne naruille kuivumaan, ja pian oli jo käytävä nukkumaan. Ehkä hän olisi huomenna viisaampi ajatuksineen.
maanantai 17. joulukuuta 2018
"Mikset puhu hulluudestasi?"
Mitäpä tähän vastaisi,
tai sanoisi ihminen,
joka on kuullut samaa,
jo monta vuotta,
että "miksi et puhu muille",
"kerro" sitä tai tätä,
"mitä olet tehnyt";
ja "miten olet toiminut,
miten hullu sinä olet?"
Moni varmaan tuskastuisi,
kun moiset sanat seuraavat,
jokaista sinun päivääsi,
eikä sinulla ole muuta,
kuin kuunnella noita sanoja!
"Mikset joudu sairaalaan",
tai "miten sinä et kerro,
että sinulle on tehty",
sitä tai tätä ja on mahdotonta,
tietää lopulta kaikkea,
mitä kaikkea on tehty!
tai sanoisi ihminen,
joka on kuullut samaa,
jo monta vuotta,
että "miksi et puhu muille",
"kerro" sitä tai tätä,
"mitä olet tehnyt";
ja "miten olet toiminut,
miten hullu sinä olet?"
Moni varmaan tuskastuisi,
kun moiset sanat seuraavat,
jokaista sinun päivääsi,
eikä sinulla ole muuta,
kuin kuunnella noita sanoja!
"Mikset joudu sairaalaan",
tai "miten sinä et kerro,
että sinulle on tehty",
sitä tai tätä ja on mahdotonta,
tietää lopulta kaikkea,
mitä kaikkea on tehty!
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Yö oli rauhaton. Hän nukahti ja heräsi aaltomaiseen tunteeseen kehossaan. Paineen tunne liikkui vatsan alueella edestakaisin. Hän vaihtoi paikkaa sängyssä ja nukahti uudestaan. Hetken päästä hän heräsi uudestaan paineen tuntemukseen kehossaan. Koko yö jatkui samalla tavalla. Lopulta hän antoi periksi, ja nukahti vaikka kehossa oli erilaisia aaltomaisia tuntemuksia, aivan kuin jokin olisi aaltoillut hänen kehossaan. Hän ei tiennyt, mikä aiheutti sellaisia tuntemuksia. Hän arveli, että jos oli jotain tekemistä täysikuun kanssa tai joku muu kone tai laite lähialueella vaikutti hänen kehoonsa.
Toinen häiritsevä tekijä oli kuin kivien tiputtaminen naapurissa vessaan, se kuului hyvin seinien lävitse. Hän ei tiennyt, miten olisi kysellyt asiasta naapureilta. Hän ihmetteli ääntä, joka kuului useita kertoja illalla hänen yrittäessään nukahtaa. Mutta saattoi myös olla, että ne äänet tulivat viemäreistä, ja ne voivat tulla kaukaakin, joten sitä ei ehkä tiedä naapurikaan! Hän ei kuitenkaan antanut asian häiritä enempää, ja päivällä hän unohti koko asian. Ehkä siihen oli joku luonnollinen selitys!
Illalla hän taas muisti kolahdukset ja pian taas alkoivat samat äänet, kun hän kiinnitti huomiota ympäristön ääniin mennessään nukkumaan. Muutoin ei ympäristö häntä häirinnyt hänen tehdessään omia töitään, ja meteliä tuli myös aamuisin, päivisin ja iltaisin lähikaduilta, eikä häntä edes se häirinnyt sen enempää. Yöllä kadut hiljentyivät, eikä liikennettä ollut juurikaan siellä alueella, koska siellä ei ollut lähellä kauppoja, tai kahviloita, tai muutakaan liiketoimintaa. Hän oli ollut hyvin tyytyväinen omaan asuinympäristöönsä juuri sen hiljaisuuden takia.
Toinen häiritsevä tekijä oli kuin kivien tiputtaminen naapurissa vessaan, se kuului hyvin seinien lävitse. Hän ei tiennyt, miten olisi kysellyt asiasta naapureilta. Hän ihmetteli ääntä, joka kuului useita kertoja illalla hänen yrittäessään nukahtaa. Mutta saattoi myös olla, että ne äänet tulivat viemäreistä, ja ne voivat tulla kaukaakin, joten sitä ei ehkä tiedä naapurikaan! Hän ei kuitenkaan antanut asian häiritä enempää, ja päivällä hän unohti koko asian. Ehkä siihen oli joku luonnollinen selitys!
Illalla hän taas muisti kolahdukset ja pian taas alkoivat samat äänet, kun hän kiinnitti huomiota ympäristön ääniin mennessään nukkumaan. Muutoin ei ympäristö häntä häirinnyt hänen tehdessään omia töitään, ja meteliä tuli myös aamuisin, päivisin ja iltaisin lähikaduilta, eikä häntä edes se häirinnyt sen enempää. Yöllä kadut hiljentyivät, eikä liikennettä ollut juurikaan siellä alueella, koska siellä ei ollut lähellä kauppoja, tai kahviloita, tai muutakaan liiketoimintaa. Hän oli ollut hyvin tyytyväinen omaan asuinympäristöönsä juuri sen hiljaisuuden takia.
lauantai 15. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Äänet olivat puhuneet hänelle paljon viime aikoina. Hän oli myös itse puhunut äänille ääneen, ja hänet pyydettiin naisen toimesta kertomaan naapureille äänistä, jos he olivat kuulleet hänen puhuvan itsekseen, ja jos hän oli häirinnyt naapureita. Nainen pyysi, että hän kertoisi asiasta kaikille naapureille.
Hänellä oli öisin lievää päänsärkyä ohimoilla tai silmien yläpuolella, mutta kipu helpotti, kun hän lähti liikkeelle tai oli hetken aikaa muissa askareissa. Öisin tosin piti varoa pitämästä liikaa meteliä kotona, koska hän voisi häiritä naapureita. Hän ei oikein tiennyt, miten olisi suhtautunut pyyntöihin kysellä naapureilta mielipiteitä tai kertoa omasta elämästään.
Hän päätti kuitenkin kertoa yhdelle naapurille asioista, ja siitä että hänelle puhuivat äänet nyt öisin, ja että hän joskus itsekin keskusteli äänien kanssa yöllä. Hän sanoi yrittävänsä olla mahdollisimman hiljaa, mutta joskus hänen oli noustava yöllä, jos hänen päätään särki, ja hän halusi olla hetken aikaa hereillä. Hänen kävelynsä voi kuulua naapureihin. Hän päätti käydä tänä iltana naapurinsa luona, ja puhua asiasta.
Hänen päivänsä sujui hyvin, vaikka hän oli ollut tavallista kömpelömpi viime aikoina. Tänään ei kuitenkaan sattunut mitään erityistä. Hän ajoi normaaliin tapaan reitin ja jakoi tavarat tilaajille. Kukaan ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota häneen tai hänen ajoihinsa. Hän hoiti työnsä moitteettomasti, eikä puhunut töissä mitään äänien kuulemisesta. Hän yritti olla mahdollisimman ahkera, vaikka olisikin joskus ollut väsynyt töissä. Hän oli tarmokas, ja erittäin vastuuntuntoinen työntekijänä, ja hän halusi hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista.
Illalla hän meni naapurinsa luokse keskustelemaan. He joivat teetä, ja hän aloitti keskustelun äänien kuulemisesta, ja hän kertoi, että hän oli nähnyt naisen ja nainen puhui hänelle tavalla, jota hän ei itse tiennyt, ja, miten nainen puhui hänelle liki koko ajan. Nainen oli ollut torin laidalla, ja hän oli ollut hyvin kaunis nainen ja hänen äänensä oli mukava kuulla. Nainen oli luvannut tulla hänen puolisokseen, kun hän vain olisi kärsivällinen.
Naapuri ihmetteli hänen puheitaan. Kuullosti ihmeelliseltä asialta, eikä hän uskonut miehen puheita, vaan ajatteli miehen kuvittelevan kaikki asiat. Hän ei ottanut juuri kantaa asioihin, koska ajatteli, että mies ehkä oli vaimonsa kuoleman jälkeen liian toiveikas, ehkä jokin jumalan ääni puhui hänelle. Ehkä häntä lohdutettiin jotenkin, koska hän oli ollut niin surullinen. Eihän naapuri voinut tietää toisen ihmisen asioista, tai muusta.
Mutta häirintää hän ei ollut myöskään kokenut, vaan päätti antaa asioiden toistaiseksi olla näin kuten ne nyt olivat. Jos autonkuljettaja tekisi jotain muuta, hän ehkä puuttuisi asioiden kulkuun. Nyt hän antoi miehen elää omalla tavallaan, koska se ei häirinnyt häntä naapurina.
Mutta hän ei tiennyt itsekään, miten asiat olivat mahdollisia!
Hänellä oli öisin lievää päänsärkyä ohimoilla tai silmien yläpuolella, mutta kipu helpotti, kun hän lähti liikkeelle tai oli hetken aikaa muissa askareissa. Öisin tosin piti varoa pitämästä liikaa meteliä kotona, koska hän voisi häiritä naapureita. Hän ei oikein tiennyt, miten olisi suhtautunut pyyntöihin kysellä naapureilta mielipiteitä tai kertoa omasta elämästään.
Hän päätti kuitenkin kertoa yhdelle naapurille asioista, ja siitä että hänelle puhuivat äänet nyt öisin, ja että hän joskus itsekin keskusteli äänien kanssa yöllä. Hän sanoi yrittävänsä olla mahdollisimman hiljaa, mutta joskus hänen oli noustava yöllä, jos hänen päätään särki, ja hän halusi olla hetken aikaa hereillä. Hänen kävelynsä voi kuulua naapureihin. Hän päätti käydä tänä iltana naapurinsa luona, ja puhua asiasta.
Hänen päivänsä sujui hyvin, vaikka hän oli ollut tavallista kömpelömpi viime aikoina. Tänään ei kuitenkaan sattunut mitään erityistä. Hän ajoi normaaliin tapaan reitin ja jakoi tavarat tilaajille. Kukaan ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota häneen tai hänen ajoihinsa. Hän hoiti työnsä moitteettomasti, eikä puhunut töissä mitään äänien kuulemisesta. Hän yritti olla mahdollisimman ahkera, vaikka olisikin joskus ollut väsynyt töissä. Hän oli tarmokas, ja erittäin vastuuntuntoinen työntekijänä, ja hän halusi hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista.
Illalla hän meni naapurinsa luokse keskustelemaan. He joivat teetä, ja hän aloitti keskustelun äänien kuulemisesta, ja hän kertoi, että hän oli nähnyt naisen ja nainen puhui hänelle tavalla, jota hän ei itse tiennyt, ja, miten nainen puhui hänelle liki koko ajan. Nainen oli ollut torin laidalla, ja hän oli ollut hyvin kaunis nainen ja hänen äänensä oli mukava kuulla. Nainen oli luvannut tulla hänen puolisokseen, kun hän vain olisi kärsivällinen.
Naapuri ihmetteli hänen puheitaan. Kuullosti ihmeelliseltä asialta, eikä hän uskonut miehen puheita, vaan ajatteli miehen kuvittelevan kaikki asiat. Hän ei ottanut juuri kantaa asioihin, koska ajatteli, että mies ehkä oli vaimonsa kuoleman jälkeen liian toiveikas, ehkä jokin jumalan ääni puhui hänelle. Ehkä häntä lohdutettiin jotenkin, koska hän oli ollut niin surullinen. Eihän naapuri voinut tietää toisen ihmisen asioista, tai muusta.
Mutta häirintää hän ei ollut myöskään kokenut, vaan päätti antaa asioiden toistaiseksi olla näin kuten ne nyt olivat. Jos autonkuljettaja tekisi jotain muuta, hän ehkä puuttuisi asioiden kulkuun. Nyt hän antoi miehen elää omalla tavallaan, koska se ei häirinnyt häntä naapurina.
Mutta hän ei tiennyt itsekään, miten asiat olivat mahdollisia!
torstai 13. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Aamu alkoi huonosti. Hän oli nukkunut hyvin, mutta herätessään hän potkaisi jalkateränsä pöydän jalkaan ja kynsi repeytyi ja siitä vuosi verta. Kesti hetken aikaa ennenkuin hän löysi sidetarvikkeita, ja sai sukat jalkaansa. Hän teki nopeasti aamiaisen ja söi, ja pian hän jo kiiruhti lastaamaan tavaroita kauppiaille. Hän lastasi ripeästi, vaikka kipeä jalkaterä tuntui joka askeleella. Hän oli valmis, ja matka alkoi.
Hän ajoi tuttuja maaseututeitä tänään, eikä päivä olisi kovin pitkä ajomatkaltaan. Hän kiersi mutkaisia teitä, ja välillä oli peltoja ja kotieläimiä talojen pihoissa. Hän ajoi hyvin rauhallisesti, koska tiet olivat huonoja eikä ne olleet päällystettyjä, vaan hiekkaa ja kiveä oli paljon teillä. Toisinaan taas oli huonokuntoisia siltoja, ja vaarallisia mutkia. Tie kiemurteli kylien lävitse ja matka eteni hitaasti.
Hän saapui pitkälle suoralle tieosuudelle, ja hän katseli rauhassa maisemia. Yhtäkkiä hänen edessään oli toinen auto, eikä hän tiennyt, mistä se oli siihen tullut. Hän ihmetteli kovasti näkemäänsä. Auto oli ilmestynyt hänen eteensä kuin tyhjästä! Hän ei ollut huomannut muuta liikennettä sillä tieosuudella lukuunottamatta pari vastaantulevaa avolavapakettiautoa. Tämä auto näytti uudelta ja hienolta. Hän ihmetteli auton rekisterinumeroa, ja sitä, että oliko hän nähnyt automerkkiä aikaisemmin. Hän ei tiennyt eteen ilmestyneestä automerkistä mitään, tai oliko automerkkiä edes näkyvissä.
Seuraavan kylän kohdalla auto hävisi hänen näkyvistään, eikä hän taaskaan ehtinyt nähdä, minne auto oli kääntynyt. Hän oli ymmällään tapahtumasta, sillä kaikki oli tapahtunut liian nopeasti tuntuakseen luontevalta. Hän päätti tarkkailla paremmin liikennettä, jos eteen tulisi vastaavia yllättäviä tilanteita.
Seuraavassa kylässä hän purki tavaroita. Vastaanottajat olivat tuttuja, ja hän kyseli näkemästään autosta. Kukaan ei ollut nähnyt tuollaista autoa, eikä kukaan tiennyt kenenkään hankkineen uutta autoa niillä seuduilla. Kaikki ihmettelivät hänen näkemäänsä, ja ehkä epäilivät koko hänen juttuaan, ettei se pitänyt paikkaansa. Hän ymmärsi, että siitä ei kannattanut kysellä enempää.
Noustessaan takaisin autoon hän löi päänsä ovenpieleen, ja hän tunsi kovaa kipua ohimollaan. Hän ihmetteli omaa kömpelyttään tänään. Hän yritti olla varovaisempi, sillä hän ei voisi olla pois töistä. Hän vain ehkä ollut huolimaton noustessaan autoon.
Hän ajoi tuttuja maaseututeitä tänään, eikä päivä olisi kovin pitkä ajomatkaltaan. Hän kiersi mutkaisia teitä, ja välillä oli peltoja ja kotieläimiä talojen pihoissa. Hän ajoi hyvin rauhallisesti, koska tiet olivat huonoja eikä ne olleet päällystettyjä, vaan hiekkaa ja kiveä oli paljon teillä. Toisinaan taas oli huonokuntoisia siltoja, ja vaarallisia mutkia. Tie kiemurteli kylien lävitse ja matka eteni hitaasti.
Hän saapui pitkälle suoralle tieosuudelle, ja hän katseli rauhassa maisemia. Yhtäkkiä hänen edessään oli toinen auto, eikä hän tiennyt, mistä se oli siihen tullut. Hän ihmetteli kovasti näkemäänsä. Auto oli ilmestynyt hänen eteensä kuin tyhjästä! Hän ei ollut huomannut muuta liikennettä sillä tieosuudella lukuunottamatta pari vastaantulevaa avolavapakettiautoa. Tämä auto näytti uudelta ja hienolta. Hän ihmetteli auton rekisterinumeroa, ja sitä, että oliko hän nähnyt automerkkiä aikaisemmin. Hän ei tiennyt eteen ilmestyneestä automerkistä mitään, tai oliko automerkkiä edes näkyvissä.
Seuraavan kylän kohdalla auto hävisi hänen näkyvistään, eikä hän taaskaan ehtinyt nähdä, minne auto oli kääntynyt. Hän oli ymmällään tapahtumasta, sillä kaikki oli tapahtunut liian nopeasti tuntuakseen luontevalta. Hän päätti tarkkailla paremmin liikennettä, jos eteen tulisi vastaavia yllättäviä tilanteita.
Seuraavassa kylässä hän purki tavaroita. Vastaanottajat olivat tuttuja, ja hän kyseli näkemästään autosta. Kukaan ei ollut nähnyt tuollaista autoa, eikä kukaan tiennyt kenenkään hankkineen uutta autoa niillä seuduilla. Kaikki ihmettelivät hänen näkemäänsä, ja ehkä epäilivät koko hänen juttuaan, ettei se pitänyt paikkaansa. Hän ymmärsi, että siitä ei kannattanut kysellä enempää.
Noustessaan takaisin autoon hän löi päänsä ovenpieleen, ja hän tunsi kovaa kipua ohimollaan. Hän ihmetteli omaa kömpelyttään tänään. Hän yritti olla varovaisempi, sillä hän ei voisi olla pois töistä. Hän vain ehkä ollut huolimaton noustessaan autoon.
tiistai 11. joulukuuta 2018
Valkean joulun odotusta
Ei valoa ole,
pimeydessä odottaa,
joulun valoa,
elämän iloa,
lasten riemua.
Elämän kirjoa,
piparkakun tuoksua,
ja jouluruokia,
suklaisia hetkiä,
lämmintä glögiä.
Lyhyt on päivä,
muutama tunti,
ja aamu tervehtii iltaa,
nopeammin yhä vielä,
kunnes lumi valkaisee,
ja tuo peittonsa.
Nyt on mustaa vielä,
ei ole valkoista,
kuorrutettuja puita,
vaan odotamme yhä,
että tulisi lunta,
sataisi taivaalta,
se oikea joulun tunnelma!
maanantai 10. joulukuuta 2018
Hiljainen tappaja
Naisen ääni on puhunut koko yön hänelle, eikä hän ole edes nukkunut juuri lainkaan, kun hänen on lähdettävä aamulla töihin. Hän ei kuitenkaan tunne oloaan väsyneeksi, vaan hän on hyvällä tuulella naisen ääntä kuunnellessaan. Nainen pyytää häntä olemaan kärsivällinen, ja kertoo, että hänellä on vielä tehtäviä ennenkuin he voivat tavata. Miehen on odotettava vielä ja nainen pyytää, että voihan mies kertoa hänestä tuttavilleen. Että hän saa pian puolison itselleen.
Mies menee työpaikalleen. Hänellä on tänään tavallista pidempi työpäivä ja hän lastaa autonsa nopeasti. Hän menee nyt paikkaan, jossa häneltä anastettiin osa tavaroista vilpillisellä tavalla. Hän ei ole saanut selville, miten kaikki oli mahdollista. Tilauksen tekijää ei ole saatu kiinni, eikä tavaroiden noutajaa. Oli liian paljon asioita, joita ei heti osattu epäillä, joten asian selvittäminen oli hankalaa jälkikäteen, eikä hän itsekään enää muista tavarat noutaneen miehen tai auton tuntomerkkejä. Hän muistaa vain, että tavarat noutanut mies sanoi kauppiaan olevan sairas, ja että hän noutaa tavarat kauppiaan puolesta. Kaikki tuntui silloin luonnolliselta.
Miten ihmisiin ei voi luottaa, ja kukaan muu ei ollut kokenut vastaavaa. Miten hänellä oli ollut noin huono tuuri, ja miten hän oli joutua itsekin rikolliseksi asiassa. Hän ei tiennyt, miten itse voisi edetä, ja hän kyseli taas kerran asiasta paikalliselta kauppiaalta, oliko joku muu asioinut hänen kaupassaan tai oliko liikkunut outoja kulkijoita. Ehkä joku oli nähnyt hänet, ja miten hän oli ottanut selvää kauppiaan tilauksista ja muista asioista, oliko kukaan kysellyt kauppiaalta hänen tietojaan.
Kaikki ihmettelivät yhä tapahtumia, mutta vihjeitä ei tuntunut löytyvän, eikä selitystä rikokseen. Se oli tehty liian huolellisesti, että siihen olisi kiinnitetty heti huomiota. Ja tavaroiden noutajan oli täytynyt ottaa selvää käytännön asioista, ja tietää tarkat ajat ja paikat. Lisäksi hänen piti pystyä puhumaan kauppiaan äänellä, matkimaan taitavasti toisen ääntä. Näin mikään ei herättänyt epäilyjä tilausten vastaanottajissa, jotka tunnistivat yleensä tilaajan jo ensimmäisestä sanasta!
Autonkuljettaja oli ajanut jo yli puolet matkasta ja nainen puhui hänelle autossa, ja mies vastaili naiselle ääneen, eikä hän viitsinyt muuta tehdäkään, koska matka sujui mukavasti keskustellen.
Välillä hänet kuitenkin valtasi epäilys, oliko hän huijauksen kohde, vai jumalatko puhuivat hänelle? Oliko mahdollista kuulla näin ääniä, ja miten nainen tiesi hänen ajatuksensa näin tarkkaan? Kaikki tuntui hänestä yliluonnolliselta välillä, vaikka hän oli jo tottunut ääniin.
Miten kukaan muu ei kuullut puhetta, jota hän kuuli, vaikka joku istuikin välillä kyydissä tai hänen seurassaan?
Nainen vakuutti hänelle kaiken olevan kunnossa, ja että he tapaisivat lähitulevaisuudessa, ja keskustelisivat heidän yhteisestä elämästään. Mies rauhottui taas, ja alkoi suunnittelemaan yhteistä elämää ja perheen perustamista. Hän oli hyvällä tuulella koko loppupäivän, vaikka ei ollut nukkunut, ja häntä ei edes väsyttänyt juurikaan.
Mies menee työpaikalleen. Hänellä on tänään tavallista pidempi työpäivä ja hän lastaa autonsa nopeasti. Hän menee nyt paikkaan, jossa häneltä anastettiin osa tavaroista vilpillisellä tavalla. Hän ei ole saanut selville, miten kaikki oli mahdollista. Tilauksen tekijää ei ole saatu kiinni, eikä tavaroiden noutajaa. Oli liian paljon asioita, joita ei heti osattu epäillä, joten asian selvittäminen oli hankalaa jälkikäteen, eikä hän itsekään enää muista tavarat noutaneen miehen tai auton tuntomerkkejä. Hän muistaa vain, että tavarat noutanut mies sanoi kauppiaan olevan sairas, ja että hän noutaa tavarat kauppiaan puolesta. Kaikki tuntui silloin luonnolliselta.
Miten ihmisiin ei voi luottaa, ja kukaan muu ei ollut kokenut vastaavaa. Miten hänellä oli ollut noin huono tuuri, ja miten hän oli joutua itsekin rikolliseksi asiassa. Hän ei tiennyt, miten itse voisi edetä, ja hän kyseli taas kerran asiasta paikalliselta kauppiaalta, oliko joku muu asioinut hänen kaupassaan tai oliko liikkunut outoja kulkijoita. Ehkä joku oli nähnyt hänet, ja miten hän oli ottanut selvää kauppiaan tilauksista ja muista asioista, oliko kukaan kysellyt kauppiaalta hänen tietojaan.
Kaikki ihmettelivät yhä tapahtumia, mutta vihjeitä ei tuntunut löytyvän, eikä selitystä rikokseen. Se oli tehty liian huolellisesti, että siihen olisi kiinnitetty heti huomiota. Ja tavaroiden noutajan oli täytynyt ottaa selvää käytännön asioista, ja tietää tarkat ajat ja paikat. Lisäksi hänen piti pystyä puhumaan kauppiaan äänellä, matkimaan taitavasti toisen ääntä. Näin mikään ei herättänyt epäilyjä tilausten vastaanottajissa, jotka tunnistivat yleensä tilaajan jo ensimmäisestä sanasta!
Autonkuljettaja oli ajanut jo yli puolet matkasta ja nainen puhui hänelle autossa, ja mies vastaili naiselle ääneen, eikä hän viitsinyt muuta tehdäkään, koska matka sujui mukavasti keskustellen.
Välillä hänet kuitenkin valtasi epäilys, oliko hän huijauksen kohde, vai jumalatko puhuivat hänelle? Oliko mahdollista kuulla näin ääniä, ja miten nainen tiesi hänen ajatuksensa näin tarkkaan? Kaikki tuntui hänestä yliluonnolliselta välillä, vaikka hän oli jo tottunut ääniin.
Miten kukaan muu ei kuullut puhetta, jota hän kuuli, vaikka joku istuikin välillä kyydissä tai hänen seurassaan?
Nainen vakuutti hänelle kaiken olevan kunnossa, ja että he tapaisivat lähitulevaisuudessa, ja keskustelisivat heidän yhteisestä elämästään. Mies rauhottui taas, ja alkoi suunnittelemaan yhteistä elämää ja perheen perustamista. Hän oli hyvällä tuulella koko loppupäivän, vaikka ei ollut nukkunut, ja häntä ei edes väsyttänyt juurikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)